Arielin tanssiaispuku

Tämä korallinpunerva pinkki kangas on marinoitunut kaapissa kauan. Siitä on tehty mm. lahjapussukoita synttäreille. Edullisuutensa vuoksi olen käyttänyt sitä kaavojen testaamiseen. Mekon yläosa olikin aiemmin tekemäni Tähkäpäämekon sovituskappale. Lisäksi käytin vaaleanpunaista organzaa sekä pilkullista tylliä.

Kaavoitus tapahtui siis omasta päästä yrityksen ja erehdyksen kautta. Disneyn alkuperäinen Ariel-mekko on aika horror, anteeksi nyt vaan. Otin siitä värityksen lisäksi puhvihihat, vyötärön valkoisen kaistaleen ja tuon hameen edustan vaaleamman osan malliksi. Pitkät hihat jätin pois käytännöllisyyden vuoksi: ne pitäisi olla juuri sopivat ja jäisivät nopeasti lyhyiksi. Korvasimme ne alennushanskoilla: loisto-ostos prinsessaleikkeihin! Puhvihihojen aukkoja mietin pitkään ja ompelin testikappaleitakin, mutta koska niistä oikeasti pitäisi vilkkua aluspuvun materiaali, en halunnut feikata päälleommeltuja aukkoja. Sen sisaan kaavoitin ihan järjettömän kokoiset puhvihihat: alaosan pituus oli ehkä 50 cm. Hiha-aukonkin rypytin ensin rufflerfootilla (asetuksena joka kuudes pisto tekee laskoksen). Sitten vasta tikkasin 22 cm pitkän kuminauhan paikalleen. Yllättävän hyvin pelkkä kangas pysyy puffilla, mutta hihojen silittäminen vaatii vähän taiteilua.

Hameosa on kaistaleista koottu. Näin ei tullut vyötärölle liikaa kangasta. Takana piilovetoketju. Edustan organzakappale on vain tuossa edessä ja tikattu kiinni kaarevien kappaleiden saumanvaroihin. Sisäpuolella on takana puuvillaiset alavarat ja edustassa koko vuori. Vuori on tikattu tylliin, jottei tyllin reuna kutita masua. Tylli on suora kappale ja rypytetty rufflerfootilla. Edelleen olen ihan älyttömän ihastunut sen nopeuteen :-)

Miehustaan kirjailin hopealangalla aaltokuviota. Monimutkaisempaakin olisi voinut tehdä, mutta nyt voi pukua vielä asustaa koruilla ja tiaralla olematta liian pompöösi. Puuvillapitsiä löytyi vielä varastosta juuri edustan kaula-aukkoon sopiva pala, joten käyttöön vain. Sen kiinnitin päälliosan ja vuorin väliin.

Vyötärön kaitale on halkileikattua puuvillavinonauhaa. Ei ehkä asetu parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tärkeä yksityiskohta on ainakin huomioitu :-)

Prinsessa kiitti ja kumarsi hoviompelijaansa ja koska mekko oli kesken pitkään (todella pitkään: tytön elämästä ehkä kolmasosan), sain seuraavana päivänä hauskan aamuherätyksen: "Äiti kuule. Mä oon susta tosi ylpeä, kun sait ommeltua sen Ariel-mekon."

Kapea farkkuhame tytölle

Ompelukone on surrannut ahkerasti. Torstaina tytölle pälkähti päähän, että hän voisi joskus laittaa shortsit kouluun sukkisten kanssa (kun kerran jollain toisellakin oli). Ja pitihän isukin sitten kommentoida että no way... Äiti mietti lähinnä tarkenemista ja pohti kauanko hyvin pitkien villasukkien tai säärystimien neulomisessa menisi. No luova ja nopea ratkaisu, joka ratkaisee myös muotierimielisyydet, on tietenkin farkkuhameen ompelu!

Malli taas Ottobresta. Suurin koko oli 110 ja se riittää leveydestä. Helmaan vain muutamia senttejä lisää. Violetin kankaan tikkauslangaksi valitsin sinapinkeltaisen. Takataskuihin vähän ylimääräiseksi jutuksi tähtiommelta. Kapeat hameet ovat kuulemma joku poptähti-juttu...

Vyötäröllä on 2 cm kuminauha. Ompelen sen kuten Ottobren ohjeessa: ensin rinkulaksi, sitten kiinniompelu alavaraan pystysuuntaisin tikkauksin neljästä kohdasta, sitten alavaran taitto nurjalle ja kujan ompelu kiinni. Pyrin ompelemaan kuminauhan vierestä, että joustoa säilyisi mahdollisimman paljon.

Takataskujen tikkauksia oli hauska tehdä. Tein paperimallin ja piirsin sen avulla liidulla kaaren taskuun. Sitten mittailin että tähdet osuvat symmetrisesti kaareen.

Kangas on kevyesti joustavaa farkkua (Strech Jeans Ben, puuvilla/polyesteri/elastaani) ja Kankaita.comista tilattu. Ostin sitä alunperin farkkuhousuja varten, mutta ajatuksena oli, että josko siitä riittäisi myös hameeseen. Millipeliksi meni. Leikkasin nimittäin ensin housun osat takataskuja lukuunottamatta. Sitten leikkasin nämä hameen pienemmät taskut väärästä paikasta enkä meinannut saada housujen isompia taskuja enää mistään! Onneksi housujen vetoketjuhalkion alavaraa tarvittiin vain yksi kappale ja niin tuli kaikki tarvittavat osat riittävän kokoisina leikattua.

Tästä tuli kuulemma uusi lempihame. Taidan tilata lisää strechfarkkua jossain toisessa värissä. Äidillekin voisi kelvata helppo, mutta tyylikäs kotihame. Kun ulkoilun jälkeen tulee helposti hypittyä pelkillä legginseillä kotona, niin ovikellon soidessa ei voi mennä avaamaan. Farkkuhame pelastaisi vähän ;-)

Mummulle terveisiä, että nyt kaivataan jo uutta neuletakkia, kun vanhan hihat alkavat olla lyhyet. Sopisi kuulemma tuon hameen kanssa. Yritän hankkia ne langat mahdollisimman pian...

Tähtitunika

Peruspaitojen jälkeen ryhdyin selailemaan tunikoiden kuvia. Kaupalliset versiot eivät olleet mitenkään ihmeellisiä. Mutta tunikoissa on se hyvä puoli, että jos hame olisi epäkäytännöllisen pitkä tai paita tylsä, tai kaapissa vain legginsejä, niin tunika ratkaisee pukeutumispulman. Valitsin kaavaksi Princess-tunikan Ottobresta (4/2012). Siitä olin jo piirtänyt aiemmin kaavan koossa 122. Koska kasvuvaihe on nyt kova, lisäsin vain hihan mittaan pari senttiä ja helmaan sentin.

Hyvin onnistui kumilankarypytyskin, kun muistin ommella kaikki kolme ommelta yhteen pötköön ja päättelin kuminauhat kunnolla. Langankireyttä muutin jonkin verran, ehkä 2 kymmenystä.

Resoriksi valitsin mustan tuomaan vähän kontrastia (ja siksi ettei pinkeistä löytynyt sopivaa sävyä). Applikaation reunatkin tikkasin mustalla, että erottuu paremmin. Tuli taas kokeiltua siinä brodeerauskuvaa, mutta nuukuuksissani jätin taustalta pois pehmeän leikattavan tukikankaan ja kyllä kuvio nyt vähän kupruilee. Pitäisi tilata kyseistä tukikangasta lisää, mutten muista minkä valmistajan se oli. Ostin sitä metreittäin ja mukana ei tullut mitään tietoja. Diggaan kyllä alkupeärispakkauksia selosteineen ja ohjeineen! Itse applikaatio on vakosamettia.

Olkasaumaan kokeilin päällitikkausta (ommel nro 10): hyvin toimi, mutten tiedä tuoko tämä nyt käyttöön tai näköön mitään lisää.

Sovitimme muuten tunikaa ennen kuminauharypytystä. Olisi toiminut melkein sellaisenaan, mutta leveyttä olisi pitänyt vähentää. Ottobressa on kyllä tainnut olla muitakin Princess -tunika kaavoja: niissä ei ole ollut kuminauharypytystä.

Eli tässä paidassa testattu päällitikkaus, kuvio kuviolliselle kankaalle ja jokin juju eli kuminauharypytys. Mitäs seuraavaksi?

Litteä poni -paita

Tämä tyttöjen paita on ponikankaasta (elastaania mukana) ja tehty Pupunen-kaavalla (Ottobre 4/2012). Piirrettyjä poneja on seurattu telkusta ahkerasti ja tunnusmusiikki vääntyi meillä muotoon: "mun litteet ponit, mun litteet ponit, aa-aa-aa-aa-aaa!" Ja koska kangas on kaksiulotteinen, sopii tuo laulu kuin nakutettu tähän paitaan.

Pääntiet ja hihansuut kanttasin kankaasta leikatulla suikaleella. Mikään varastojen punainen resori ei sopinut, valkoinen olisi ollut kalpea, ainoa beige oli liian ruskea... Jonkin aikaa harmittelin, ettei sopivaa löytynyt, mutta trikookantti oli oikein mukava ommella paikoilleen. Taisin kokeilla 0,8-kertaisena tuota kaitaletta tai sitten leikkasin kaavoissa kerrotuilla mitoilla. Hihat on rypytetty ja hihasuita tukemassa on framillonia. Se on rasittavaa ommeltavaa, kun en ole löytänyt valmiiksi 5 tai 6 mm leveää framillonia. Joko käytän 9 mm leveää ja leikkaan ylimääräisen pois tai halkaisen nauhan leikkaamalla ja otan riskin katkeamisesta (jos ja kun tulee lovia leikatessa). Kangaskauppiaat ovat aina huuli pyöreänä, kun kysyn 5 mm leveää framillonia. Ei se nyt niin harvinaista ole, enkä minä voi olla ainoa joka sellaista haluaa! Kestovaippaputiikeissa sitä näkyy olevan, mutta niihin on ollut  niin vähän asiaa parina viime vuotena, etten sitä ole pelkästään tilannut.

Malli on hoikalle tytölle ja kokona 122. Muistaakseni helma oli jotenkin tosi pitkä, kuvankin mukaan se on nyt melko pitkä, mutten muista lyhensinkö sitä. Koko on muuten sopiva ja alle mahtuu vielä villainen aluspaita ja t-paita. Mietin jotain brodeerauksia ja koristeita paitaan, mutta saa mennä noin. Varsinkin kun paita vietiin heti käyttöön! Jotenkin en saa itseäni pakotettua lisäämään kuviokankaaseen mitään. Toisaalta tämäkin paita on hiukan tylsä ilman mitään jujua. Seuraavaan kuviotrikooseen kyllä keksin jotain...

Raglanhihaisten paitojen ompelua olen vältellyt, kun aina mietin miten sauma kestää ja onko neula tehnyt reikiä kankaaseen (ehkä elastaanitrikoon kanssa ei ole tuota ongelmaa). Paita on kuitenkin nyt pesty jo muutamaan kertaan ja kuvatkin otettu vasta pesujen ja pidon jälkeen. Hyvin tuntuu kestävän!

Tehtaan paidoissa on monesti raglansaumassa joku päälliommel. Joko koristeena tai tukemassa, en tiedä. Tätä paitaa tehdessä selailin Facebookin keskusteluja eri ompeleista: mitä kannattaa käyttää sauman litistämiseen? Hunajakennoa monet käyttivät, mutta minun koneessani se on kovin leveä ommel. Vai kuuluuko sitä käyttää pelkällä suoralla tikillä tehtyyn saumaan, jossa on siis jäljellä 1 cm vara? Saumuriompeleen päällä hunajakenno olisi minusta ihan turha. Tai ainakin vaikea saada sitä nätiksi. Testausta kehiin: onneksi voi noita pieniä bodypaitoja ruveta tekemään noille pojanviikareille...

Raitapaitaa reilusti

Peruspaitoja olen tehnyt vähän eri kaavamalleilla milloin kenellekin. Raitapaidan tein kummipojalle, jolle äiti toivoi reilunkokoista helposti puettavaa paitaa. Raitakangasta löytyi vielä laatikonpohjalta. Se on 100% puuvillaa ja ostin sitä aikoinaan vauvan vaatteisiin elastaanittomuuden takia. No eipä tullut tehtyä, kun tyttöjä oli molemmat vaavit ja äidillä ei ole ongelmaa käyttää vaaleanpunaista :-D

Kaavana D-mallinen paita Ottobresta, koko 134. Tosin lopulta päädyin kaventamaan paitaa hieman sekä hartioista, että miehustasta ja samalla lyhensinkin. Kaula-aukkoa ehkä suurensin kokoon 142, mutta en muista varmasti. Pienen punaisen kirjani merkinnät on joskus jälkikäteen kovin vaikeasti tulkittavissa... Hihatkin olisivat olleet 10 senttiä pidemmät: lyhensin niitäkin. Poika ei ole D-kokoa, mutta ajattelin josko niin olisi saanut sopivan reilun paidan helposti. Mutta paremmin toimii, kun käyttää vaan seuraavaa kokoa ja kiinnittää huomiota hihan leveyteen ja pituuteen.

Hihansuut päärmäsin Husqvarnani ompeleella nro 6. Tehosteeksi kaula-aukkoon laitoin oranssin resorin, mutta se vähän venähti käyttäessäni tuota samaa ommelta. Kaula-aukossa kyllä yleensä toimii kaksoisneulakin, joten jatkossa käytän sitä.

Poikien vaatteita tulee jatkossa näkymään enemmänkin: tuttavapiiriin syntyi ystävänpäivänä peräti kaksi poikaa!! Mä olen jo niin ihastunut noihin Valentinuksiin, vaikken ole kuin kuvia nähnyt :-)

Käyttövaatetta kouluun: jegginsit

Koululainen kasvaa ihan kohisten. Akuuttiin housupulaan olen hamstrannut kankaita ja vihdoin sain yhdet housut valmiiksi. Tytön lempihousuiksi on valikoituneet erilaiset jegginsit ja bikerit.  Ne ovat usein jotain neulosta ja siksi varsin mukavia pitää toppahousujenkin alla. Neulos vaan kuluu nopeasti ja kutistuu kuivausrummussa yllättäen. (Aina siis ei ole tarkoitus rummuttaa tiettyjä vaatteita, mutta joskus nekin vaan löytyvät rummusta!) Jegginsit näyttävät housuilta enemmän kuin legginsit, jotka meillä lasketaan pidettäväksi jonkun toisen vaatekappaleen alla. Siksi on niin kiva tehdä helppoja ja nopeita kouluhousuja, kun ne käyvät paitojen, tunikoiden ja vaikka mekkojenkin kanssa.

Näiden jegginsien malli on Ottobresta 4/2015 ja kangas Kankaita.comista. Tytön koko on edelleen 110 tai 116 leveysmitoista, mutta pituutta saisi olla 128. Niinpä otin nro 9. Hippy Baby -kaavan (koot 74-122) ja vain pidensin lahjetta. Valitsin kuitenkin tuon 122, kun lantion mitta näytti menevän siihen parhaiten. Ohjeena oli ommella saumat tavallisella suoralla ompeleella kevyesti venyttäen. Hyvin tuntui toimivan! Sauma ei jäänyt kupruilemaan ja toistaiseksi saumat ovat pitäneet kutinsa käytössäkin. Toki huolittelin silityksen jälkeen saumanvarat yhteen saumurilla ja osan vielä päällitikkasin.

Tikkauksilla tuodaan malliin housumaisuutta ja korostetaan kankaan pohjaväriä. Valitsin mustaan kankaaseen luonnonvalkoisen puuvillatikkauslangan. Kuvittelin tilaavani koneompelulankaa, mutta tulikin käsintikkauslankaa ja puuvillaisena. Toimi silti koneessakin. Puolassa käytin polyesterilankaa. Nyt jännitetään miten lanka kestää pesuja! Piston pituus oli ehkä 3,5-4: tikkausta ommellessa myös venytin kangasta aivan kevyesti ja lopuksi höyrytin ne.

Ompelujärjestys oli: etukulmat etukappaleeseen, tikkaus. KE-sauma, tikkaus. Takakaarroke kumpaankin takakappaleeseen, tikkaukset. Taskujen yläsauma, ompelu paikoilleen, tikkaukset. KT-sauma, tikkaus.Etu- ja takakpl päällekkäin, ompele sivusaumat, tikkaukset.  Lahkeiden sisäsaumat. Vyötärön ompelu kuminauhalla. Lahkeensuiden ompelu. Näin saa tuon pitkän sivusauman tikkauksen tehtyä järkevästi, kun kapean lahkeen pujottelu ompelukoneeseen olisi mahdotonta. Sama järjestys olisi polvipaikkaa tehdessä: pitää purkaa jompikumpi sauma, jotta paikan saa siististi.

Lukuisten tikkausten takia lankoja joutuu koneessa vaihtelemaan koko ajan. Olisi kätevää, kun voisi nuo muut saumat tehdä toisella koneella. Saumuri leikkaa sauman liian kapeaksi, jos haluaa tikkauksen osuvan sv:n päälle. Pitää kehitellä jotain...

Housut eivät aivan istu: veikkaisin syyksi tuota "taapero"-kaavaa, vaikka kuinka mittailin isompaan kaavaan ja totesin, että siinä koko 128 olisi ihan säkki.  Tai vain liian iso koko ylipäätään. Jegginsit saisivat kuitenkin istua pepusta ja haarasta justiinsa, eikä mitään lökäefektiä tarvita. Edustassa on nyt siis väljää: ehkä lantion ympäryyteen ei tarvitse trikooneuloksessa varata mitään väljyysvaraa. Seuraavat pöksyt teen varmaan koon 116 leveydellä, mutta pituutta on sitten jo 134!

Musta on värinä neutraali, mutta ekaluokkalainen ei vielä "vaadi" hillittyä alaosaa. Siksi vähän haaveilen tekeväni läjän jegginsejä eri väreissä: vaaleanpunainen viininpunaisilla tikkauksilla olisi pirteä!

Älypuhelinlapaset lapselle

Nykyään vaaditaan lapasiltakin paljon:

• pidä käyttäjän kädet lämpimänä
• näytä hyvältä
• älä nyppyyny liian nopeasti
• kestä pesua
• ole käytännöllinen myös älypuhelimen kanssa

Viimeiseen kohtaan löytyi ratkaisu netistä, Yhteishyvän sivuilta. Alkuperäinen ohje oli miehen käteen sopiva, mutta nämä lapaset tein 7-vuotiaalle sopiviksi.

Lapasten alle mahtuu kosketusnäyttösormikkaat, jos löydän sellaiset lasten koossa. Kokeilin jo metallisen kirjontalangan kirjomista naisten hanskojen etusormeen ja peukaloon, mutta peukalon kirjonnan tulisi olla aika suuri, että toimisi. Jatkan harjoituksia.

Hyvin toimii siis paljaalla kädellä ja lapaset ovat lämpimät. Ranteet olisi voinut neuloa pidemmiksi, jos käyttää ilman sormikkaita. Lempivärinen lanka on 7 veljestä.

Taisin luoda 36 silmukkaa, kun alkuperäisessä ohjeessa on 50 silmukkaa. Suhteessa pienensin muita silmukkamääriä. Lisäksi etusormen aukon jälkeen kudoin yhden setin vähemmän kerroksia kuin aikuisten lapasessa eli "neulo kerrokset 8-13, jonka jälkeen neulo kerrokset 2-11. Päätä." Tarkemmalla fiksaamisella lapasista voisi tehdä lapselle vielä kapeammat, mutta meillä riitti muutaman kerroksen poisjättäminen.

Kovan pakkasen hanskat nämä eivät ole, mutta eipä kestä puhelinkaan sellaista säätä. Neulon silti itsellenikin vähän vastaavat, vaikka enemmän olisi käyttöä näppäimistötumpuille ihan sisätiloissa :-D

Riisilisäkkeitä

Varsinaisia ruokia tässä blogissa ei ole näkynyt, mutta nyt pistän talteen pari hyvää lisuketta. Suomalaisillahan ruuan lisäkkeenä on usein keitetty peruna, riisi ja pasta. Minusta ne toimivat joskus sellaisinaan, mutta pitemmän päälle kyllästyttävät. Siksi ne pitää maustaa :)

Italialainen riisi kahdelle tai neljälle

loraus oliiviöljyä
neljäsosa sipuli
1 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja
1,5 dl tummaa pitkäjyväistä pikariisiä
4 dl kiehuvaa vettä
puolikas kanaliemikuutio
pinjansiememiä paahdettuna

Laita vedenkeittimeen vesi kiehumaan. Pilko sipuli kuutioiksi. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja kuullota siinä sipulikuutiot. Heitä perään mustapippuria rouhittuna, aurinkokuivatut tomaatit silputtuna ja riisi. Sekoittele hetki ja lisää kiehuva vesi ja kanaliemikuutiota. Keitä 10-12 minuttia, kunnes vesi on haihtunut. Paahda pinjansiemenet (ei liikaa niinkuin kuvassa) ja sekoita riisin mukaan tai koristele annokset niillä.

Samaa ohjetta voi varioida ihan loputtomiin. Intialaista tai thaimaalaista riisiä saa helposti, kun käyttää "maan mausteita".

Intialainen riisi kahdelle tai neljälle

loraus oliiviöljyä
neljäsosa sipuli
puolikas chilipaprika pilkottuna tai ripaus kuivattua chilirouhetta
vajaa ruokalusikallinen silputtua tuoretta inkivääriä
yksi valkosipulin kynsi viipaleina
1,5 dl basmatiriisiä
3-4 dl kiehuvaa vettä
0,5 tl suolaa
mantelilastuja paahdettuna

Laita vedenkeittimeen vesi kiehumaan. Pilko sipuli kuutioiksi ja valkosipuli viipaleiksi. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja kuullota siinä sipulikuutiot. Heitä perään pilkottu chili, valkosipuli ja riisi. Sekoittele hetki ja lisää kiehuva vesi ja suolaa. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan, kunnes vesi on haihtunut. Paahda mantelilastut kuivalla paistinpannulla ja sekoita riisin mukaan tai koristele annokset niillä.

Viime vuosi kuvina kädentöiden kannalta

Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2016 lukijat!
Kokosin pienen koosteen vuodesta 2015, kun niitä on niin kiva lukea muidenkin blogeista. Vähän niinkuin henkilökohtainen Pinterest ilman sen kummempia selityksiä :-)

Mitä tein ommellen...

Mitä putosi puikoilta...

Mitä virkkailin...

Mitä askartelin tai tein tekniikoita yhdistellen...

Ja vielä ehdin vähän leipoakin:

Lisäksi tein muutamia juttuja, joita en ole ehtinyt blogittaa tai jotka olivat vain edellisten toisintoa eri värisinä tai eri koossa. Muutama valmis työ on myös, jotka on kuvattu ja julkaisen ne ehkä tänä vuonna. Yksi raitapaita tuonne jo pääsikin ompelutöiden joukkoon, mutta se esitellään muiden trikoopaitojen kanssa myöhemmin. Lisäksi neuleita on kesken ihan hirveästi. On niin kiva aloittaa... Enkä minä leipomisia enää kauheasti viitsi kuvata: herkut katoavat lautasilta todella nopeasti tai näyttävät varsin tylsiltä ilman sokerikoristeluja ;-) Tekisi mieli muuttaa blogi kokonaan tekstiilitöitä koskevaksi, mutta aina joskus joku synttärikakku on kiva kuvata. Ja kun on hyvä resepti, sen löytää itsekin omasta blogistaan nopeimmin! Ihanaa aloittaa uusi vuosi: on niin paljon ideoita ja ihania materiaaleja varastossa...

Nopea mekko puuvillakankaasta

Tämän vaaleanpunaisen mekon tein 2-vuotiaalle tytölle. Kiinnityksenä ei ole mitään: ei nappeja, ei vetoketjua. Nopea siis tehdä ja helppo myös pukea, toivottavasti :-)

Mekon malli löytyi Ottobresta (3/2012, malli: Kokeshi Doll). Suurin koko kaavassa oli 98 ja siihen lisäsin hieman lisää sivusaumoihin ja tein väljemmät hihansuut. Mekon kankaan tilasin joskus Ruotsista ja olen siitä tehnyt pari sisustusjuttua tyttöjen huoneeseen, mutta meidän tyttöjen vaatteeksi kangasta ei ole ollut tarpeeksi. Parivuotiaalle siitä sai vielä mekon, vaikka lisäsin helmaan pituutta. Mekko on kokonaan vuoritettu. Vuoriosa on ohutta batistia ja se on kiinnitetty alavaroihin.

Alushame sai reunaansa pitsin, että tulee vähän lisää prinsessafiilistä. Päällimekon alareuna on käännetty silitysraudalla kerran ja sitten ommeltu käyttäen 5 mm päärmäyksenohjainta eli päärmejalkaa. Alkuperäisessä mallissa taisi olla alavara tai leveämpi käänne, mutta tuo 5 mm päärme on niin siisti, ettei minusta muuta tarvita.

Hihoissa on sekä pääntiessä että kaula-aukon reunassa kuminauhat kujissaan. Mekon saa näin puettua päälle, kun on venymisvaraa.

Myös taakse tuli laskoksia ja siellä tuo kuvion kohdistus meni paremmin, kun kissa kurkistaa vastalaskoksen pohjalta.

Nyt vain uudenvuoden tansseihin helmoja hulmuttelemaan! Ainiin, ei minulla ole uutta mekkoa...

Linnalaukku

Laukut ovat aika kivoja juttuja ja joku niissä kiehtoo jo pikkuistakin tyttöä. On kiva päästä välillä vähän hulluttelemaan kankaiden kanssa. Tähän laukkuun hain inspiraatiota netistä, mutta linnalaukkua ohjeineen ei löytynyt mistään. Kun ei koskaan oikein kasva aikuiseksi prinsessaunelmiensa suhteen, on aika helppo sukeltaa pinkki-lila-vaaleanpuna-kimallusmaailmaan :-) Suunnittelu ja toteutus oli hauskaa!

Kummityttö sai pikku prinsessoilleen matkustuslaukun. Prinsessat asuvat normaalisti tietenkin isossa linnassaan, mutta linna ei voi matkustaa mummille, kummille eikä edes serkun kaiman tuttavalle. Ratkaisuksi tein linnalaukun, jossa prinsessat voivat asustella autossa ja perillä, eikä tule liian ikävä omaa ihanaa linnaa. Leikkijäkin ehkä kantaa omat lelunsa, kun on mieluinen kantoväline...

Laukku on fleeceä ja koristeina on käytetty puuvillakankaita. Eteen applikoin linnantorneja, oven, vähän muuria, köynnöstä ja tietysti vaakunan. Tukikangasta on fleecessä yksi kerros ja jokainen applikaatio on lisäksi tuettu omalla tukikankaallaan. (Ihan turhaa muuten käyttää kaksipuoleista liimaharsoa: ei pysy polyesterissä.)

Takaa laukku on hillitympi ja alleviivaa tosi hienovaraisesti kenelle laukku kuuluu...

Jotta koko aatelisväki ja heidän kotieläimensä pysyvät laukun sisällä, ompelin yläreunaan lisäpussukan, joka on helppo kiristää kiinni. Solmuja ei tarvita: puuvilla pysyy rypyssä ihan itsestään. Muutaman hetken jouduin tuumailemaan ompelujärjestystä, koska mikä tahansa vuori ja alavara ei taivu tämän tädin pääkopassa hetkessä ojennukseen. Yleensä varmistan insinöörillä "kääntyyhän tämä nyt varmasti oikeinpäin?"

Laukun sisäpuoli on puuvillalakanaa. Tuettu myös tukikankaalla. Lisäksi ompelin yhden taskulokerikon (enemmänkin olisi voinut tehdä näitä "huoneita", mutta aika loppui kesken). Laukussa on siis tarkoitus säilyttää Little People -hahmoja, joten yritin mitoittaa lokerikkoa sen mukaan.
Laukun sisällä on vielä omistajan nimi brodeerattuna oikein isolla, ettei vanhemmat sisarukset vaan ota laukkua omaan käyttöönsä ;-)

Yksityiskohtiin käytin erikoisompeleita, kun en ehtinyt etsiä mitään varsinaisia kirjontakuvia. Lisäksi kiinnitin muutan Swarovskikristallin viimeistelemään hehkeän tyylin sekä tietysti peittämään muutamat ompelumokat.

Tonttulakin tuunaus

Kunnon tontulla pitää olla kunnon tonttulakki! Kaupasta saa hyviäkin tonttulakkeja: semmoisia resorilla varustettuja ja trikoisia, mutta meillä on noita "peruslätsiä" muutama. Hätätilassa olen ne selvästi jonain vuonna kelpuuttanut, mutta eivät ne silti oranssinpunaisuudellaan ja rypistyvyydellään oikein mieltä ilahduta. Ja tonttujen pitäisi olla iloinen juttu! Siis tuunaamaan...

Ajattelin ekologisuuden nimissä parantaa vanhaa, etten ostaisi lisää kangasta tai uutta lakkia. Pelkkä oranssinpunainen kasvojen lähellä ei oikein imartele meidän perheen jäseniä, joten kaivoin valkoiset villalangat esiin: kyllä lakista saa vielä ihan kivan valkoisella kuorrutteella! (Pätee muuten rumiin pipareihinkin. Siis kuorrutelisäys. Ei villalanka.)

Kokeilin popcorn-virkkausta (engl. puff stitch) tuohon reunaan ja tuli raikas lisäys vanhaan myssyyn. Tein kylläkin ehkä virkkauksen oikeasta puolesta nurjan (tai toisinpäin)... Joka tapauksessa eri tavoin kuin parissa videossa joita katselin, koska silmukat asettuivat mielestäni paremmin.

1. Virkkaa 4 ketjusilmukkaa. Käännä.
2. Virkkaa 4 kiinteää silmukkaa. Käännä.
3. Virkkaa 3 kjs. Tee popcorn-rypäs pylväiden avulla:
*Ota lanka koukulle, vie kiinteän silmukan läpi, ota lanka koukulle, vedä läpi, ota lanka koukulle, vedä kahden silmukan läpi* (koukulle jää 2 silmukkaa). Toista *.* vielä 4 kertaa: puikolle jää 6 silmukkaa ja ota lanka koukulle ja vie kaikkien silmukoiden läpi. Virkkaa 1 ks seuraavaan ks:aan. Toista *.* niin monta kertaa, että koukulla on 6 silmukkaa ja vie kaikkien silmukoiden läpi, tee 1 ks. Käännä.
4. Tee yksi kjs. Tee neljä ks. Käännä. Toista kerroksia 1-4 kunnes lumipalloreuna on sopivan mittainen. Sopiva mitta on, kun vähän venyttää virkkausta ja katsoo, että se riittää lakin ympärille ja on mukava pitää päässä. Tällä tavoin saa myös liian ison tonttulakin saa sopivammaksi, kun virkkuusta tulee joustinreuna.

Koukkuna 4,5 ja lankana kaksinkertainen Drops Baby Merino. Kivan pehmeä lumipalloreunus tuli ja kelpasi tontulle :-)

Peikkotyttö ja peikon korvat

Tonttujen ja peikkojen laulullinen tanssiesitys saa huomenna päivänvalon heti aamutuimaan koulun joulujuhlaesityksessä. Äiti väkersi naapurinpojalle korvat ja hännän sekä omalle tytölle mekon korvien lisäksi.

Paikallisesta kangaskaupasta hain säkkikankaan palan 1,4 m ja siitä nopeasti saksin vähän kainalosta pois ja palan helmasta. Sitten kaula-aukkoon muotoa ja sovitus. Kutittaa! Aijaha, selvä juttu, tarvitaan vuori. Otin tilkkulaatikosta pilalle menneet kaulukset (kankaassa oli värillistä nukkaa kudottuna eikä niitä voinut käyttää tilausmekkoihin) ja tikkasin ne kaula-aukkoon. (Laulussa tontut harmittelevat juhla-asun puuttumista, joten peikoilla siis selvästi on juhlavermeet päällään. Siksi nämä valkoiset kaulukset pääsivät tilkkulaatikon uumenista hyötykäyttöön. Ei kannata koskaan heittää mitään tärkeää pois!) Sitten suorakulmainen batistipala kauluksen päälle ja reunoista kiinni. Sitten vasta leikkasin kaula-aukon batistiin ja ompelin takahalkion reunat ja käänsin batistin nurjalle puolelle. Vuori ulottuu vähän vyötärön alapuolelle.

Idean vuorin ompeluun sain hölmöläisen akalta, kun hän teki paitaa ukolleen ja unohti siitä kaula-aukon. Ukon sovittaessa paitaa, akka huomasi virheensä ja alkoi paukuttaa ukkoaan päähän jonkin sortin taikinanuijalla, jos kankaaseen olisi kulumalla syntynyt reikä. Onneksi naapurikylän viisas mies sattui paikalle ja hän käytti saksia apunaan. Loistava idea! Ukkoparan henki säästyi ja paitaan syntyi pään mentävä reikä. Tarina jatkuu. Akka innostui ja saksi vähän isomman aukon, kun se kävi niin helposti. (Ymmärrän häntä: itse kauhon joskus riisipuuroa lautaselle aikamoisen läjän, koska se on niin kivaa. Se yltäkylläisyyden fiilis on jotenkin hienoa!) Paita oli lopulta riekaileina lattialla, eikä ukko saanutkaan uutta paitaa. Mutta henki säästyi ja kokemusta karttui! Ekaluokkalainen nauttii näistä hölmöläistarinoista, tavallaan. Pitää heitä ihan kaheleina.

Vuorin saumat ompelin myös ja kiinnitin hihoista päällikankaaseen. Muuten vuori liehuu vapaana ja on vähän hankala pukea muiden vaatteiden päälle, kun tarttuu kiinni. Satiini olisi siinä mielessä toiminut paremmin, mutta ei peikolla niin hienoa materiaalia ole... Tämä säkkikangas roskaa ja haisee tosi aidolle! Takana on kiinnityksenä iso nappi, joka on tietysti violetti.

Taakse olin jo aiemmin neulonut i-cord-tekniikalla villahännän. Tyttö sai punaisen rusetinkin juhlan kunniaksi. Pojan häntä on vähän hillitympi ja eri langasta. Molempien tupsu on 7-veikkaa, jota löysin pitkästä aikaa ruskeana: tumman suklaan väristä ja maitosuklaan väristä. Tummempi lanka on muuten Olafin käsiä varten, jota parhaillaan virkkaan... (Olaf on se Frozen elokuvan kesää rakastava lumiukko: mahtava tyyppi!)

Hännän sisällä on sähköjohtoa, jotta häntään saa elävämmän ilmeen taivuttamalla sen kivaan asentoon. Kiinnityspäässä johto on pyöryläksi taivutettu, ettei vahingossakaan pistä peikkoa. Irtohännän voi kiinnittää kahdella hakaneulalla. Tyttöpeikon häntä on kuvissa hakaneuloilla, mutta myöhemmin ompelin sen asuun vähän piiloon takalaskokseen. Korvat tein fleecestä, laitoin pari kerrosta tukikangasta ja ompelin korvan eteen vapaakirjonnalla vähän korvakäytävänmallia. Sitten nurjat puolet yhteen ja aukko kääntämistä ja pannan pujottamista varten. Reunatikkaukset ja aukko kiinni käsin. Eripariset tuli, mutta niin korvat ovatkin. Katso vaikka omiasi. Pojan panta on kangaspäällysteinen ja tytöllä tavallinen muovipanta. Tytön tukka krepataan ja panta jää sinne toivottavasti aika piiloon.

Kevään mekko-ompeluista jäi juuri sopivan raikkaita tilkkuja tähän käytettäväksi. Leikkasin palat harkkosaksilla ja käytin 2-puoleista liimaharsoa tukena. Ompelin reunoista kiinni suoraompeleella. Vyötäkin mallailin asuun, mutta jätimme sen sitten pois. Peikkotyttö tykkää vähän vapaammasta asusta!

Kokeilin ensi tehdä peikolle korvat soft clay-massasta. Niistäkin tuli ihan kivat, mutta ovat jo pelottavan aidonnäkäiset. Meitä alkoi tytön kanssa ihan ällöttää... Ne eivät myöskään pysy päässä yhtä hyvin kuin hiuspantaan pujotetut korvat. Mutta kunhan tulee taas jotkut naamiaiset, niin nekin korvat pääsevät kunnolliseen testiin. Ja ehkä tänne blogiinkin.