Syyspipoja

Tässä pari trikoopipoa hieman eri malleilla toteutettuna. Violetissa pipossa on framillonnauha saumanvaraan ommeltuna ja vihreässä on takana muotolaskokset. Molemmat ovat kai ns. ruttupipoja, sillä tulevat reilusti korville. Violetissa on enemmän korkeutta, kun se tuli tytölle ja ponnarit vievät joskus paljon tilaa.

Vihreä meni kummipojalle lahjaksi ja siihen kirjoin koneella formula-auton. Ainahan sitä pipoa ei kovin mielellään laiteta päähän, vaikka syystuuli vinkuisi korvissa, mutta jospa autokuvio houkuttelisi :-)

Heppakangas on ollut meillä suosikki, mutta jokohan nyt sain viimeisenkin palan käytettyä?

Netistä löytyy pipoille erilaisia kaavoja ja parissa käsityölehdessäkin on ollut malleja. Näiden pipojen pohjana oli Ottobren (4/2015) kaava, mutta koska muutin takasauman rakennetta ja korkeutta ja vielä päälaen muotolaskosten syvyyttä, niin oma mallihan siitä lopulta tuli :-) Ja vielä ajattelin muokata kaavaa lisää...

Yökyläilyyn pyjamapussit

Tuli tuossa männäkesänä harrastettua yökyläilyä siellä sun täällä ja tämä pirteä äiti unohti yöpuvun matkalaukusta vähintään yhdeltä perheenjäseneltä melkein jokaisella reissulla (useimmiten yöpaidatta oli äiti itse). Mutta kun lapsikulta oikein pahoittaa mielensä tällaisesta anteeksiantamattomasta unohduksesta, niin joku ratkaisuhan täytyy keksiä: lapset pakatkoon itse yöpukunsa!

Äiti siis kirjoi ja ompeli lempiväreissä söpöset pussukat, joilloin pakkaaminen on ihanaa eikä ollenkaan ikävä velvollisuus. Ja siitä lähtien yöpuvut ovat olleet mukana! Paitsi äidillä...

Kirjontavaiheessa en leikannut valkoista trikoota kahtia, vaan asettelin kehän niin, että kuvat pystyi kirjomaan vierekkäin. Näin säätyy tukimateriaalia. Vasta kirjonnan jälkeen leikkasin kankaan puoliksi ja taitoin pussiksi. Siksi nuo puuvillaiset kaitaleet ovat toinen vasemmalla ja toinen oikealla. Vaaleaa trikoota ei nimittäin ollut kovin isoa palaa jäljellä.

Pussukan suuhun ompelin puuvillakankaasta kujan ja tein tuommoisen tuplanyörityksen. Nauhaa kului paljon, muttei tarvitse mitään rusettia osata tehdä, että pussi pysyy kiinni.

Tähän tapaan voi tehdä itselleen vaikka juhlakenkäpussin, niin ei tarvitse korkkareissa tepastella syyssateissa. Tai vaikka matkalaukkuun monia erilaisia pusseja vaatteita erottelemaan.

Koulurepun sadesuoja

Meillä tyttö aloitti koulun vanhalla repulla, mutta pian siitä meni vetoketju rikki sivutaskusta. Oli hauskaa valita netistä uusi reppu, ja vielä oli lempiväriäkin jäljellä! Mutta äitiä hiukan epäilyttää repun vedenkesto. Niinpä tein sadesuojan JÄTTIheijastimilla: näkyy tyttö sitten tiukemmassakin syksyn kaatosateessa.

Neonkeltainen "tietyömiehen" kangas oli kangasvarastoissani aika vähissä, enkä hoksannut ottaa autosta aikuisten huomioliiviä. (Sitä paitsi kai se liivi tarvitaan siellä autossa turvavälineenä, eikä se ehkä olekaan sadekangasta...) Niinpä päädyin pul-kankaaseen, jota löytyi pinkkinä. Koeversion tein ensin lakanasta, sillä halusin istuvan suojan, joka pysyy hyvin paikallaan.  Pul-kankaan leikkasin yhtenä kappaleena, kun ajattelin ettei tule niin paljon vettäläpäiseviä saumoja. Sitten ompelin kuminauhakujat sivuille, pari muotolaskosta pohjan puolelle ja ylös tarran, jonka saa repun kantokahvan ympäri kiinni.

Tarraa tukemaan laitoin tukikankaan palan, mutten tietenkään silittänyt sitä kiinni. Myös pul-kangas on kaksinkerroin tuolla yläosassa, sillä en leikannut paloja pois, vaan käytin kaikki hyödyksi. Kangasliimaa olisi voinut käytää tukikankaan kiinnittämisessä, mutta sitä ei ollut varastossa. Ennen kuin kiristin kuminauhat paikoilleen, ompelin suojaan viisi heijastinta, joista kaksi näkyy sivuille ja kaikki viisi takaa katsoen.

Vielä on testaamatta pitääkö ompeleiden kohdat vettä vai joudunko silittämään saumansulkuteippiä heijastimien kohtaan. Saumateipistä minulla taas on huonoja kokemuksia: tuntuu että venyvissä kohdissa (esim. housun sisäsaumat) se irtoaa kankaasta.

Vielä iltahämärä kuva, joka on otettu käsivaralla - siksi tuota tärinää. Kyllä pitäisi näkyä!

Aurinkoisina päivinä suoja mahtuu hyvin repun pullotaskuun, joka olisi joka tapauksessa liian matala normipullolle.

Vesipullon verkkokassi

Vesipullo on hyvä pitää mukana jo lapsesta lähtien: näin vedenjuonnista tulee tapa, eikä lapsi ehkä osaa kaivata limuja ja energiajuomia vahvemmista puhumattakaan. Nestehukastahan ne monet mieliteot saavat alkunsa, ja jos nesteytys on kunnossa, mieli pysyy vireänä. Liikuntaharrastuksissa vesipullo on kaikilla mukana jo kolmevuotiaasta lähtien, mutta koulussa oletetaan lasten pärjäävän lounasruualla. Vähintäänkin liikuntatunneilla jano yllättää. Pullo siis mukaan!

Virkkasin välityönä tytölle pullonsuojuksen. Puuvillalankaa (Drops Paris) meni noin 40 grammaa. Aikuisen pullonsuojukseen menee varmaan koko kerä, sillä hihnasta täytyy virkata vähän pidempi. Hihna luultavasti venyy käytössä, ettei kovasti kannata liioitella :-)

Pohjaksi virkkasin kiinteillä silmukoilla pyörylän ja sitten viiden ketjusilmukan verkkoa joka neljänteen silmukaan kinnittäen (kuudes kiinteäsilmukka edellisen kaaren keskelle). Kerroksen vaihtumiskohdassa voi virkata kolme piilosilmukkaa ensimmäistä kaarta ylöspäin ja aloittaa siitä viiden silmukan kaaret tai sitten virkata vaan ympäri, kunnes korkeutta on tarpeeksi. Kannattaa testata täysinäisellä vesipullolla, joka venyttää verkkopussia tarpeeksi. Yläreunaan virkkasin vielä puolipylväitä samalla hieman kaventaen reunaa eli kuuden silmukan matkalle tuli neljä puolipylvästä. Hihnaksi virkkasin nauhaa: 3 ks plus + 1 kjs kääntymiseen.

Helppo trikoohame ja paita

Ihana syksy hemmottelee ja hamekausi jatkuu. Esittelen nyt jo keväällä tekemäni asun, joka meni tytön kaverille synttärilahjaksi. Mutta tuolla samalla paitakaavalla on tullut tehtyä paitoja ja hamekaava on niin helppo, että akuutti hamepula ratkeaa sillä parissa tunnissa.

No ehkei ihan parissa tunnissa, jos tekee brodeerauksen. Monsterifanille tämä kuva sopii hyvin ja tuo simppeliin hameeseen jotain jujua. Malli Ottobresta (1/2015, malli 36)

Paidan hihansuissa on pienet käänteet ja kuminauharypytys. Saumurin rullapäärmettäkin olen kokeillut, mutta se alkaa helposti rullautumaan piiloon. Käänne on siis siistimpi ratkaisu. Kangas on jostakin nettikaupasta ja vieläkin tuota tähtikuvioita löytyy eri väreissä. Kaula-aukossa resoria lähes ikivanhoista varastoista.

Paidankin malli on Ottobresta, mutta olen sitä muokannut melko paljon, mm. kaventanut olkia ja isontanut kaula-aukkoa.

Sporttikassi farkusta

Tämän laukun malli löytyi Pinterestistä ja muistaakseni hakusanoina käytin "gym bag pattern". Tänne ohje lopulta ohjasi. Retron tästä tekee ehkä vain alkuperäisohjeen väritys, mutta ei näin yksinkertainen nyt voi olla retro, sillä tätä mallia näkee aina.

Päätyyn valitsin art deco -henkisen fontin. Teksti on kyllä keskellä päätyä, mutta kuva jotenkin vääristää.

Ohjeesta poiketen tein sisälle sivutaskun jumppakorttia varten. Sisäpuolen kankaat on taas lempiväriä violettia. Farkku on joustamatonta ja todella peltimäistä: hyvää laukkuun, mutta hankalaa ommella, jos mitat eivät ole justiinsa täsmälleen. Kahvat tein toisentyyppisestä farkusta ja käytin nurjaa puolta päällä. Niistä tein vähän pidemmät kuin ohjeessa, sillä asetin ne kauemmas toisistaan laukun putkimaisuutta hävittämään.

Harjoituslaukkuna (siis äidin laukkuharjoitus ja tytön voimisteluharjoituksiin käytettäväksi) tämä nyt menee ja materiallikustannukset olivat suurinpiirtein 0 euroa. Vetoketju oli ties mistä purettu ja tarpeeksi suurihampainen. Teen kassiin vielä vetoketjulipareen (vai mikä se kangaslappu on nimeltään, josta voi pitää kiinni, kun vetää vetoketjua auki ja kiinni). Ja ehkä kankaalla päällystetyn pahvipohjan tukevoittamaan.

Valmiin laukun suihkutin Soft Caren tekstiilisuojalla, joka tekee vettä ja likaa hylkivän pinnan. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta tuo tuote on vaan niin pelastanut monta katastrofia (mm. sohva+kissa/lapset -tapauksissa). Laukuissa ja ulkotakeissa uskallan käyttää"ylimääräisiä" kemikaaleja, vaikka muuten fanitan mahdollisimman luonnonmukaista kuluttamista. On sekin luontoa kuluttavaa, jos jonkin tuotteen yrittää pestä puhtaaksi vaikka millä myrkyillä ja lopulta siitä joutuu luopumaan. Parempi siis ennaltaehkäistä.

Jatkossa opettelen kyllä tereiden ompelun: ne sopisivat tuon päätyympyrän reunaan niin mainiosti. Oma salilaukku odottaa myös tekoaan, mutta se onkin haastavampi erillisine kenkäosastoineen...

Tupsupipo ja hattuteline rautalangasta

Tuntuu, että kesä vain jatkuu lämpötilojen puolesta, mutta kyllä se syksykin jo heittelee keltaisia lehtiään. Pipokausi odottelee siis jo nurkan takana. Tämä pipo on kyllä vasta pakkasille, sillä on villaa (7-veljestä). Erikoisuutena on tupsuun lisätty heijastinlanka. Vain yksi ainokainen palmikko koristaa sivua, muuten pipo on joustinneuletta. Malli on Novitan "lapsen palmikkoneulepipo" ja löytynee heidän neulemallihaullaan.

Heijastinlanka on varsin huomaamaton päivännäöllä, mutta testasin pimeässäkin ja tupsu kyllä kimaltelee, muttei korvaa kunnon heijastinta.

Räntäsadekelejä silmällä pitäen tein viime vuonna hattutelineen, sillä varsinaiset hatut eivät oikein tykkää pyykkipoikakuivatuksesta. Näitä vaan pitäisi tehdä useampia (sain miehenkin ostamaan hatun viime vuonna, ettei tarvitse pipolla mennä joka tilaisuuteen) ja keksiä niille jokin hylly...

Tämä yksilö on aika hyvä tyttöjen hatulle tai tuolle kuvauspipolle, mutta omaa hattuani varten tarvitsen vähän leveämmän "nupun". Rautalankaa (taitaa olla sinkittyä) löytyy vielä, jos joku haluaa tilata itselleen samanlaisen (tai modifioidun).

Samettihame syksyyn

Vanhempi tytöistä on koko kesän odottanut, josko äiti saisi sen luvatun rimpsuhameen valmiiksi. Noh, ei äiti saanut. (Kaava olisi pitänyt piirtää uusiksi, ei ollut alkukesällä hamekelejä, elokuussa oli jo kaikkea muuta kiirettä...) Mutta syksyksi äiti teki salamavauhtia samettihameen, josta löytyy myös rimpsuja.

Haastetta toi kankaan vähyys, sillä olin ostanut tämänkin kankaan varmaan kolme vuotta sitten ajatuksena tehdä vähän pienempi hame pienemmälle tytölle. (Ja aivan eri kaavalla.) Nyt piti kaikki löytyvä pituus hyödyntää seitsemänvuotiaalle. Onneksi oli tuota ruskeaa samettia sen verran, että sain kaikki röyhelöt tehtyä.

Kaava on Ottobresta (1/2007). Pituus on koon 122 mukaan ja leveys kutakuinkin kokoa 98. Silti vyötäröstä tuli vähän löysä ja ompelin samantien takakappaleeseen kuminauhan. Sivulla on piilovetoketju ja solmittavat koristenauhat.

Etukappaleessa on kaksi taskua ja niissä läpät. Taskujen tekoon menee aina puolet koko hameen tekoajasta, joten jos niitä ei tarvitse, niin kannattaa jättää pois. Toki ulkonäkö on ryhdikkäämpi taskujen kera.

Röyhelöt on huoliteltu saumurin rullapäärmeellä. Aina tällaisina hetkinä sitä toivoisi isompaa saumurilankavalikoimaa, mutta kyllä sitä juuri ja juuri pärjää kolmella erisävyisellä ruskealla pikkulankarullalla.

Bussikorttipussukka

Meilläkin on nyt ihan oikea koululainen! Miten se äitin mussukka on kasvanut noin äkkiä... Kouluun mennään yleensä bussilla, mitä nyt alkupäivinä kuskattiin. Pelkkä koulukin oli tarpeeksi jännittävää ilman bussimatkan jännitystä.

Asumme sen verran maalla, ettei olla bussilla liikuttu minnekään. Junalla kyllä on Helsinkiin menty, mutta sillä on päässyt ilmaiseksi tähän asti. Nyt koululainen tarvitsee oman bussikortin ja sekä äidillä että tytöllä on huoli miten se pysyy matkassa mukana. Niinpä surautin pienen pussukan, jossa bussikortin lisäksi mahtuu olemaan kirjastokortti.

Netti on pullollaan pussukkaohjeita, mutta saat tästä myös teko-ohjeet.

Tarvitset puuvillakankaita, kaksipuoleista tukikangasta, tarraa, nauhaa, metallilenkin ja Rainbowloom-lenkkejä. Pakollisia näistä ovat vain kangas ja tarra, muut osat ovat sovellettavissa :-)

Kuvassa näkyvät kaikki tarvikkeet ympärille ommeltavaa kanttausnauhaa lukuunottamatta.

Tarvitset:

• taustakankaan ja sen oikealle puolelle samankokoisen palan samaa tai eri kangasta (minulla tausta oli pallokuvioista ja edusta yksiväristä) 9,3 x 14 cm sekä väliin saman kokoinen tukikangas
• kirjastokorttitasku 9,3 x 22 cm kahtia taitettuna ja väliin 9,3 x 11 cm pala tukikangasta
• bussikorttitasku 9,3 x 19 cm kahtia taitettuna ja väliin 9,3 x 9,5 cm pala tukikangasta
• läppää varten pala puuvillaa, esim. 9x 10 cm nelinkerroin ommeltuna tai sopivaa nauhaa
• tarran molemmat puolet
• nauhaa ripustuslenkkiä varten
• metallirengas (avainrenkaaksi tai rannelenkkiä varten)
• rannelenkkiä varten nauhaa, kuminauhaa tai Rainbowloom-lenkkejä

1. Sovita kappaleet päällekkäin ja trimmaa tarvittaessa sopivammaksi.

2. Ompele läppäpala ympäriinsä ja kiinnitä sitten tarrapalat läppään ja etummaiseen taskuun.

3. Sovita kirjastokorttitasku sopivaksi ja ompele taskun pohja sopivalta korkeudelta kiinni taustakappaleen oikealle puolelle.

4. Sovita muutkin palat kohdalleen ja ompele aputikkaus ympäriinsä.

5. Ompele ripustusnauha kunnolla paikalleen.

6. Ompele kanttausnauha ensin nurjalle puolelle avattuna ja sitten trimmaa kulmat ja käännä nauha oikealle puolelle. Ompele.

7. Tee Rainbow loomeilla esim. inverse fishtail -mallilla nauha, joka mahtuu lapsen ranteen ympäri hyvin, vaikka olisi hansikas kädessä. Kiinnitä metallilenkkiin tukevasti. Valmista tuli!

Kylpyviitta rannalle

Alkukesän viileät uinti-ilmat vähän hirvittivät ja tein tytölle kylpyviitan ranta-asuksi. Ajattelin tehdä ensin ihan ilman ohjetta, mutta pienellä vaivalla löysin vanhasta lehdestä kaavatkin (SK 11-12/2012). Pidensin vain helmaa ja ompelin päärmeet, koska käytin ohjeesta poiketen froteekangasta, en vanhaa pyyhettä. Jos olisi ollut aikaa, olisin virkannut päätyihin pitsit, mutta nyt viitta pääsi heti valmistuttuaan toukokuun lopussa käyttöön.

Hupun reuna ja etuhalkio on kantattu trikoovinonauhalla, samoin taskun reunat. Halkion reunassa on myös nappi. Kylpyviitan sivut voisi ommella kiinnikin tai tehdä vyölle aukot. Käyttöä on kuitenkin ollut niin vähän, ettei tyttö osannut sanoa toimisiko viitta paremmin vyön kanssa.

Käsienlämmittelytaskuun konekirjoin nimikirjaimen, sillä vaikka malli ja väri nyt ei sekoa kenenkään toisen rantapyyhkeeseen, niin tuohan se yksilöllisyyttä.

Vilpoinen tunika

Meillä lapset hoilaavat pitkin vuotta Let it go! Let it go! Can't hold it back anymo-o-re! (Disneyn Frozen-elokuvan laulu. Paras ikinä.) Pikkusiskolle suostuin ostamaan merkkituotteita kaupasta Elsa ja Anna printeillä varustettuna, mutta isosiskolle ei ollut silloin sopivia kokoja ja jotenkin tökkii ne paitojen muoviset etumukset isolla tytöllä (näyttävät ja toimivat kyllä hyvin ruokalappuina nelivuotiaalla).

Niinpä yhdistin vähän (yli)suosittua Keep calm -teemaa ja Frozenin laulua. Kirjonnan tukena on alla silittämällä kiinnittyvää tukiharsoa (semmoinen kulmittain venyvä laatu), joka on pehmoinen ihoa vasten. Lisäksi taisin käyttää vielä tukipaperia, ettei neulos veny.

Kangas on Eurokankaasta muutama vuosi sitten hankittua kilotavaraa. Ihanan pehmeää neulosta ja 100% puuvillaa. Pieni pilkkukuvio on hopeisen kimalteleva.

Kaava oli Ottobresta (1/2014 "Neon Stripes"). Vähän muokkasin mallia pidemmäksi ja kanttasin kaula-aukon ja reunat. Työ valmistui jo toukokuussa, mutta tämä blogin kirjoittaminen kummasti jää kesällä hyvin vähälle.

Tästä tunikasta tuli lopulta yöasu, sillä kuvassa pilkottaviin sinivalkoisiin raitahousuihin ei ollut sopivaa yläosaa. Ja raitahousuja ei kuulemma kehdannut pitää kuin yöasuna...

Väännetäänkö rautalangasta?

Me miehen kanssa välillä väännetään rautalangasta erinäisiä asioita. Mutta kyllä mieluummin tätä alumiinilankaa (en tiedä onko siinä rautaa yhtään) vääntelee. Askarteluprojekti on jäänyt esittelemättä blogissa, kun kevät ja kesä nyt vaan ovat melko kiireistä aikaa...

Tulee homma tehtyä aika joutuisasti, kun minä etsin tai piirrän mallit ja mies sitten vääntää. Allekirjoittaneen kädet ei oikein taivu noin järeään lankaan ilman kolotuksia. Toki minä koristeita (muovi tai akryylihelmiä) pujottelin ja kiinnittelin, kunnes huomasin, että kädet tulee mustaan töhnään. Kamalaa! No tämä oli joka tapauksessa oikein hyvä (teko)syy pyytää miestä hoitamaan askarteluprojekti kunniakkaasti päätökseen. (Ja minä neuloin samalla keskeneräisiä projekteja astetta valmiimmaksi. Puhdetyöt kunniaan!)

Sudenkorento

Ruusu ja sydämiä

No miksi ihmeessä me sitten väännetään metallilankakoristeita? No ne ovat tietenkin huolellisesti luontoteeman mukaisesti valittu (ja ripaus rakkautta) ja ne ilahduttavat pihallamme eläimiä. Peuroja lähinnä. Tai lähinnä epäilahduttavat. Ovat nimittäin pikku peuran nenään osuessaan inhottavia ja pelottavia ja krookukset, tulppaanit ja kaikki muukin kukkapenkin vihreä jää syömättä! Uskomatonta! On nimittäin tullut taisteltua peuroja vastaan jo tovi. Viime keväänä huomasin, että muutamat kasvien tukikepit aiheuttivat sen, että peura ei juuri kepin välittömästä läheisyydestä hotkaissutkaan krookuksia. Äkkiä sitten kaivelin tikkuvarastojani ja totesin, ettei niistä mihinkään ole ja maatuvatkin mokomat varsin äkkiä. Ja sen kevään krookukset oli jo syöty, että mitäpä sitä hötkyilemään.

Sydämiä

Sydämiä, lintu ja onnenapila

Tänä keväänä tikuttelin kukkapenkkejäni jo ensimmäisten vihreiden ilmaannuttua. Ja tikuttelin lisää, kun taas jotain uutta vihreää pilkisti maasta. Aivan täysin varmastihan ei voi tietää miksi peurat ovat pysyneet poissa. Koska muutakin ruokaa löytyi metsästä vai koska pihallamme on jatkuvasti auto. Vai koska kuitenkin verkotin muutaman kohdan perennapenkeistä. Vai siksikö että hiustenleikkuujätekin pääsi yhden puskan alle. No ainakin violetit, valkoiset ja keltaiset krookukset saivat kukkia rauhassa (ei meillä muita krookuksia olekaan). Seuraavana olivat vuorossa tulppaanit, sekä aikaiset että myöhäisemmät lajikkeet.

Lopulta tulppaanitkin säästyivät muutamia villitulppaaneja lukuunottamatta. Mutta silloin taisi olla asialla pupu (eli metsäjänis), jonka olemme nähneet pihassa jo syksystä lähtien. (Ei nimittäin näkynyt yhtään sorkan jälkiä.) Ei näitä tikkuvirityksiä nyt kovin tiheässä ollut: yhteensä tuli väännettyä kuusi koristetta. Mutta muutaman vuoden peurojen manaaminen on toki voinut olla osasyynä kukkien säästymiseen. Pidän toki peuroista - lautasella!