Hiusjojot

Huh, miten kevät etenee vauhdilla! Tautitilanne meillä lykkää sitä sun tätä tekemistä (mm. blogin päivitystä) ja viimeisimpänä peruuntui tytön 7-vuotissynttärit alkukuusta. Tosin niitä juhlitaan huomenna terveempinä ja hiukan vanhempina ;-) Vieraille teimme kiitoslahjoiksi mm. hiuspompuloita kangasjojoista.

Varataan kangasta, neula (tai monta neulaa, jos haluaa tehdä sarjatyötä), lankaa, nappeja ja hiuslenkkejä. Sitten leikataan kankaasta ympyrä. Pieni lautanen on hyvä malli.

Sitten ommellaan kaksinkertaisella langalla tilkun reunaan 5 mm harsinpistoja ja kiristetään pussiksi. Kannattaa ottaa pitkä lanka, niin samalla langalla saa napinkin kiinni.

Pussi taputellaan litteäksi ja parilla solmulla homma pysyy kasassa.  

Sitten ommellaan koristeeksi nappi.

Napin ompelun yhteydessä toiselle puolelle ommellaan tavallinen hiuslenkki kiinni. Nykyiset hiuslenkit ovat luvalla sanoen surkeita, mutta ainahan tilalle voi ommella uuden lenkin, kun vanha katkeaa.

Meidän napit on tehty kutistemuovista, joka on niin kiva materiaali, ettei meinattu tytön kanssa pysyä housuissamme! Siitä voi tehdä nappien lisäksi vaikka barbeille viivottimen tai puutarhurille kasvinmerkitsemistikkuja. Just nukkekotimateriaalina tuo voisi pelittää hienosti, kun yksityiskohdat saa piirrettyä ihan normikynillä ja sitten se pala kutistuu ja kynänjäljestä tulee tosi tarkka ja terävä.

Leimailemallakin saa vaikka mitä koristeita (leimamusteen on hyvä olla vedenkestävää eli liuotinpohjaista). Me kokeilimme nyt puuvärejä kirkkaalla ja maidonvalkealla kalvolla. Kirkkaasta kuvio näkyy läpi ja maidonvalkeastakin jonkun verran, mutta kynäpuoli jätettiin napeissa oikeaksi puoleksi. Kuumailma puhallin oli järeää mallia, mutta hyvin silläkin onnistui muovit kutistelemaan. Eikä haittaa vaikka nappi välillä lentää lattialle: kutistamista voi jatkaa. Sukkapuikolla yritin pitää noita paikallaan, mutta... Voisi uunikin toimia, mutta ei jaksettu odotella.

Suklaakakku: Devil's Food Cake

Tämä on eräs versio Devil's Food Cake:stä. Jostakin syystä Googlen kuvahaku tuottaa suomeksi haettuna (paholaisen kakku) vain rengasvuoassa tehtyjä "kuivia kakkuja" ja se ei minusta riitä nimenomaisen kakun ulkomuodoksi. Paholaisen suklaakakku -haku tuottaa jo vähän mehevämmän näköisiä lopputuloksia, mutta suosittelen hakemaan alkuperäisellä nimellä.

Paholaisen suklaakakun tulee olla jotakin tajuttoman himottavan näköistä, syntisen kaloripitoista, sellaista, että siinä tekisi mieli uida...

Olen tehnyt kakkua monta kertaa Nigellan ohjeella, joskin aluksi Suomesta ei löytynyt edes muscovadosokeria ja käytin fariinisokeria. En muista kumpi sokeri maistui paremmalle, sillä tämä kakku on jäänyt unholaan terveellisemmän elämän myötä. Mutta tilauksesta toki teen ;-) Nyt oli ongelmana, etten muistanut olinko käyttänyt kirjan (Syötävän hyvää) reseptiä, televisio-ohjelmasta napattua ohjetta vai netistä löytyvää ohjetta. Ja ne ovat muistaakseni kaikki erilaisia! Pohjan ohje on sama, joka löytyy Nigellan resepteistä netistä (Devil's food cake Nigella). Täytteen ohje on myös Nigellan ja löytyy tuosta Syötävän hyvää -kirjasta. Kuorrute on Linda Collisterin kirjasta Suklaa (sivulta 39) Kinuskikuorrute-nimellä. Ei sen tyyppistä kinuskia kuin kinuskikakussa, vaan "fudgea".

Joskus pystyin käyttämään maitoa sisältävää suklaatakin, mutta sittemmin tein pelkästään tummalla (70%) suklaalla. Nyt taas löytyy maitosuklaatakin laktoosittomana. Ja ihan pelkkä tumma suklaa on tässä kakussa ehkä liian voimakas, sillä kakun ei tule olla Sacher-tyyppinen (eurooppalainen, hieman karvas ja jopa hapan aprikoosin takia), vaan reilusti amerikkalainen: äkkimakea suussasulavan pehmeä syntinen kokonaisuus. Pandan Hurmaava Tumma pääsi meidän perheen makutestissä kokeiluun. Maitosuklaana ainoa laktoositon vaihtoehto Brunberg Maitosuklaa.

Pohjan resepti x 2

50 g kaakaojauhetta (Hollantilainen tumma kaakao)
100 g fariinisokeria
250 ml kiehuvaa vettä
125 g laktoositonta voita
150 g hienoa sokeria
225 g erikoisvehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
2 isoa kananmunaa

Täytteeseen:

70 g tummaa suklaata
100 g pehmeää voita
1,8 dl (108 g) tomusokeria siivilöitynä
0,5 tl vaniljasokeria

Kuorrutteeseen:

300 g tummaa ja maitosuklaata sopivana kombona (minulla oli 200g ja 100g)
175 g laktoositonta voita
2-3 rkl tummaa siirappia

Siivilöi kaakaojauhe tilavaan kulhoon, mittaa sokeri päälle ja kaada kiehuva vesi joukkoon. Sekoittele tasaiseksi. Laita jääntymään vaikka kylmäpaketin päälle, koska sitä ei voi kaataa muuten voi-sokeri-munavaahtoon.

Vatkaa voita ja sokeria ilmavaksi valkeaksi seokseksi ja lisää sitten munat yksitellen ja emulgoi massa huolella. Jos taikina tuntuu juoksettuvan (ryynittyvän,/erottuvan/leikkaavan), kaavi vain taikina reunoilta ja jatka vatkaamista. Yleiskone hoitaa homman tai sitten saavat allit hyvää kyytiä.

Sekoita kuiviin aineisiin leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri. Lisää vuorotellen kuivia aineita ja haaleaa kaakaomassaa. Sekoita varovasti tai vähemmän varovasti. Jos jaksaa huolella käännellä lastan avulla pohjia myöten, voi lopputulos olla hivenen kuohkeampi. Mutta tämä kakku on kostea, eikä sitä voi sokerikakkuun verrata pehmeydessään ja kuohkeudessaan.

Paista kahdessa tai jopa neljässä vuoassa riippuen teitkö yksin- vai kaksinkertaisen taikinan. Useammissa vuoissa paistamisesta on se etu, ettei valmista pohjaa joudu halkaisemaan. Kakku on nimittäin vähän murenevaa, ainakin tuoreena. Ja ehkä kakusta tulee kuohkeampi, jos sitä on ohuemmalti vuoassa. Minä tein kaksi taikinaa perätysten, kun en muistanut mikä resepti oli toimiva. Lämpötila minun uunissani oli 155 kiertoilma ja aikaa meni 45-50 min. Vanhoissa uuneissa se 175 on varmaan toimiva. Kokeile tikulla tarttuuko taikina ja ota heti pois, kun ei tartu. Ota jäähtymään. Anna olla vuoassa hetken ja älä kumoa kakkua leivinlaudalle tai ritilälle, vaan kämmenellesi ja pistä pohjapuoli alaspäin jäähtymään.

Odotellessasi kakkujen jäähtymistä, tee kuorrute. Pilko suklaa ja voi kulhoon ja mittaa joukkoon siirappi ja aseta kulho höyryävää vettä sisältävän kattilan päälle. Sulattele komeus valuvaksi massaksi. Jäähdyttele sitä sitten kylmähauteessa ja sekoittele välillä. Kyllä se jähmettyy!

Sulata täytettä varten suklaa varovasti vaikka mikrossa lautasella. Vatkaa täytettä varten huoneenlämpöistä voita hetken ja lisää tomusokeri erissä. Vatkaa tasaiseksi. Lisää sitten hieman jäähtynyt suklaasula. Sekoita tasaiseksi ja levitä toisen kakun päälle. Jos tätä täytettä tekee aika paljon enemmän (voita 250g, suklaata 175 ja tomusokeria 4,5 dl), voi sillä kuorruttaakin kakun. Halusin kuitenkin vähemmän makean päällisen ja tein tuon voipitoisen kuorrutteen.

Tasoitin hieman jäähtyneiden kakkujen pintaa, sillä ne kohosivat keskeltä enemmän. (Ehkä pitäisi fiksata reseptiä tai paistaa ohuempia kakkusia.) Kostutin valmiita pohjia maito+vaniljasokeriliemellä varmuuden vuoksi, kun suomalaiset yleensä tykkäävät kosteammista täytekakuista. Minusta Devil's food cake on kuivan kakun ja täytekakun välimuoto eikä se saa olla liian kostea. Mutta kun lapset eivät juo kahviakaan, niin on hyvä jos kakku menee alas huuhtomatta ;-)

Laita täytettä ensimmäisen kakun päälle niin paljon kuin arvelet olevan säädyllistä. Eli siis kaikki. Nosta toinen kakku päälle ja paina kevyesti. Kostuta sitten päällimmäinenkin kakku vaniljamaidolla. Sitten kuorruttamaan. Sivele suklaa-voiseosta ensin reunoille ohut kerros (saat korppujauhot piiloon) ja sitten paksummalti. Ja paksummalti. Aina vaan lisää ja joka puolelle ja tasoittele sileäksi tai jätä kivoja huippuja.

Kakku menee tytön synttärikakuksi. Onnea Emmi! Otan sitten leikkausvaiheessa kuvan kännykällä, jos muistan suklaanhimossani...

I baked one version of Devil's Food Cake. A source of my inspiration was mostly Nigella Lawson. She definitely knows something about baking...

Hiuspanta virkaten

Blogitauko sen kun on vain venynyt: influenssa ja jälkitaudit vie kyllä voimat totaalisesti. Mutta jotain sentään sängynpohjallakin jaksaa näperrellä.

Meillä on tykästytty erilaisiin hiuspantoihin, jotka ovat kokoympyröitä eivätkä hevosenkengän mallisia. Kaupan kovat muoviset pannat ovatkin menneet lähes poikkeuksetta poikki muutaman viikon käytön jälkeen. Kaupan pehmeät muovipannatkin ovat ihan ok, mutta niiden kuminauhat venähtävät äkkiä ja hiuksetkin kiertyvät kuminauhan ympäri. Muutamat muoviset taas haisevat niin pahalle, ettei voi varmasti sanoa ovatko myrkyttömiä. Trikoosta olenkin muutamia pantoja ommellut, mutta nyt teki mieli kokeilla virkattua pantaa. Yhteishyvän ohjeen mukaan syntyi iloisen pinkki kevätpanta.

Lanka on jotakin vähän paksumpaa virkkauslankaa, eikä ollut aivan malliin sopivaa. Jouduin jättämään kaarista pois pylväitä, että mahtuivat siistiin riviin ilman aaltoilua. Tein myös pannan muutaman sentin lyhyempänä kuin ohjeessa. Kestovaippojen teosta ylijääneen FOE-joustokanttinauhan sain sopivaan käyttöön tässä projektissa. Se on ihanan pehmeää verrattuna tavalliseen kuminauhaan ja varmasti mukavampi päässä.

Täytyy varmaan itsellekin tehdä muutama, niin saa hiukset nopeasti sutaistua pois silmiltä, eikä ole ihan vielä pakko mennä parturiin ;-) Ja voi että mitkä muuntelumahdollisuudet tässä on: keväthuivikin onnistuisi virkatun palan kokoa ja muotoa muuntamalla.

Kissapuku lapselle

Meillä asuu tällä hetkellä yksi oikea kissa, Werneri. Vaalea ja pitkäkarvainen, korvissa tupsut ja häntä kuin paras pölyhuiska. Mutta hän on välillä vähän yksinäinen ja lapset toisinaan haaveilevat toisesta kissasta. Allekirjoittanut ei ole ajatukselle kovin myötämielinen... Mutta onneksi voi leikkiä itse kissaa! Ja varsinkin jos äiti ompelee vähän rekvisiittaa.

Mustaan pitkähihaiseen t-paitaan harsin palan karvakangasta, joka oli valmiiksi sopivan epätasaista, siis pidempiä ja lyhyempiä karvoja. Palan saa sitten helposti irti, kun paitaa haluaa käyttää vain paitana. Samasta tekokarvasta tehtiin takatassun lämmikkeet (hei, näitä voi käyttää oikeasti mekkopäivinä eskarissa!), joiden yläreunaan harsin kuminauhalle kujan, kun jäivät vähän väljiksi muuten.

Pienet palat tekoturkista päätyivät myös korviin, jotka ompelin mustasta trikoosta. Sisäpuolelle silitin tukikangasta ja etukappaleeseen ompelin karvan kiinni. Sitten palat oikeat puolet vastaikkain ja korvien sivut kiinni. Käännös oikein päin ja alareunan ompelu kiinni. Sitten ompelin korvan hiuspinniin kiinni ja vähän taitoin korvalehteä toisesta reunasta keskikohtaan päin, että näyttäisi vähän aidommalta.

Tukka laitettiin parille sykerölle korvien taakse. Myös hiuksista olisi voinut muotoilla kissankorvan malliset, mutta lapsille sopii paremmin "aidot" korvat. Tai niitä he osaavat vaatia...

Hännän teko olikin ihan oma projektinsa. Se on aitoa karvaa. Ei kissasta kumminkaan, vaan lampaasta. 7 veljestä sai karstauskäsittelyn ja suoristusrautaa perään. Otin kahdeksan villalangan pätkää ja solmin ne keskeltä erittäin tiukasti kiinni. Karstasin aina varovasti puolikkaan tupsua kerrallaan. Samalla piti pitää kunnolla kiinni solmun edestä, sillä karsta veti helposti langan irti. Kun olin karstannut muutaman tupsun, lämmitin hiusten suoristusraudan ja silitin kiharaiset villat suoremmiksi. Solmiamislankoja en karstannut, vaan solmin ensin tupsun häntään ja sitten karstasin ja suoristin vielä ne. Hännän pohjaksi tein siis villalankaletin. Tupsuja tarvittiin noin 50. Tai jotain 50 ja 100 väliltä. Ei kyllä mitään käsitystä montako tupsua oikeasti tein. Irtokarvaa tuli kolmisen litraa! Käytän sen varmaan pehmoeläinten täytteenä.

Langat olisivat voineet olla kissanhännässä lyhyemmätkin, koska häntä muistutti kovasti suden häntää tekovaiheessa. Ehkä kuitenkin tarpeeksi pitkänä tuo näyttää kissan hännältä. Kannattaa kokeilla miten oma lanka käyttäytyy karstatessa. Tuo 7 veljestä lyheni ehkä kolmasosan verran, mutta suoristusrautakäsittely taas pidensi kuituja.  Ohjeen kissan hännälle löysin Pinterestistä WillowFallin tekemänä.

Miiauu!

Luistinten teräsuojat lapsille

Lasten jalat kasvavat hurjaa vauhtia ja luistimia saa olla vaihtamassa melkein vuosittain. Luistimissa ei yleensä ole teräsuojia mukana, sillä nehän menevät useamman kokoisiin luistimiin. Käytössä luistimet tarvitsevat jotkut suojat, etteivät riko säilytyspussiaan. Nämä suojat myös imevät kosteutta, niin ettei pussi kastu.

Nämä suojat ompelin kierrätyskankaista ja käytin jopa kierrätettyä kuminauhaa housunlahkeista. Sisäpuoli on vanhaa froteepyyhettä ja päällipuoli ompelutöistä ylijääneitä tilkkuja.

Tässä tulee ompeluohje, jolla saat mitoitettua suojat sopiviksi juuri sinun luistimiisi.

Tarvitset:

• froteeta tai muuta paksua kosteutta imevää kangasta 
• päällikangasta (minulla oli collegeneulosta ja joustavaa velouria)
• kuminauhaa

Mittaa luistimen terän pituus (esim. 24 cm) ja kerro se 1,5:llä. Mittaa luistimen terän korkeus kengän reunaan saakka ja kerro se 2:lla ja lisää 5-6 cm (tämä on kuminauhakujan ompeluvara). Kuminauhan pituus on teränpituus x 1,25 (riippuu toki kuminauhasi joustavuudesta).

Esimerkiksi:

• kankaan pituus 24 cm x 1,5 = 36 cm
• kankaan korkeus 4 cm x 2 + 5 = 13 cm
• kuminauha (leveys 5 mm) 24 x 1,25 = 30 cm                      

Leikkaa sisä- ja päällikankaasta kaksi suorakaiteen muotoista palaa, esimerkissä 36 x 13 cm. Aseta sisä- ja päällikangas päällekkäin ja saumuroi pitkät sivut yhteen. HUOM! Jos haluat nimikoida suojat esimerkiksi kirjontakoneella, älä leikkaa kangasta suorakaiteiksi. Piirrä sen sijaan kankaalle palan koko, pingota iso kangas kehykseen ja brodeeraa. Leikkaa vasta sitten sopivaksi. Jos voit käyttää jotakin liimapintaista tukikangasta (esim. Gunold Filmoplast), silloin onnistuu pienemmänkin palan nimikointi, kun kangasta ei tarvitse pingottaa lainkaan.

Taita sitten lyhyet sivut oikeat puolet vastakkain ja saumuroi tai ompele suoraan tai hieman viistoten terän pään mukaan. Käännä pussi oikein päin.

Ompele kuminauhakujat ensin toiseen reunaan ja sitten toiseen. Jätä kummastakin päästä ompelematta: kuminauha on helpompi pujottaa paksuun kujaan. Jos nauha katkee, se on myös helppo vaihtaa, kun pujotusaukot on jätetty auki.

Mittaa sitten kuminauhan pituus, merkitse pituus kynällä, mutta älä katkaise vielä. Pujotus on helpompaa, kun toinen pää ei karkaa. Pujota sitten kuminauha, ompele päät päällekkäin ja katkaise vasta sitten merkin kohdalta. Voit myös pujotuksen jälkeen sovittaa suojaa terän ympärille ja päättää sopivan mitan. Jos käytät leveämpää kuminauhaa, lisää leikkuuvaiheessa kankaan korkeuteen muutama milli lisää nauhakujaa varten.

Asettele rypytys kohdilleen ja pistä suojat luistimiin. Vaikka suojissa on froteepyyhettä, ei luistimia ole silti tarkoitus jättää suojiin seuraavaa käyttökertaa varten. Aina pitää muistaa kotona kuivata luistimet ilman suojia!

I sewed ice skate soakers (or blade covers) from old terry cloth towel and fabric sraps.

Elsatossut virkaten

Nuorempi tytöistä rakastaa Frozen-elokuvan Elsaa ja Annaa. Meidän tytöt ovatkin aina Elsa ja Anna tai Anna ja Elsa. Lankakorissa oli Novitan siniturkoosia Wool-lankaa ja koska isompi tytöistä sai Mary Jane -tossunsa, niin pienempikin halusi. Langan värin hän valitsi itse.

Sovituksissa tajusimme, että tossuista tulee kuin Elsa-nuken tossut. Voi sitä riemua! Tyttö saisi Elsan tossut! (Äiti hei onko sulla sinistä kangasta? Siitä voisit tehdä Elsan mekon...)

Ohje on sama kuin Mary Jane -tossuissa, mutta jonkin verran muutin kerroslukumääriä.  Lanka on siis melko ohutta Woolia (100% villaa) ja koukkuna nro 3: siksi kerrosmääriä piti vähän fiksata. Tuo kärkiosa olisi voinut olla kerroksen pidempikin, mutta kyllä nämä jalassa pysyvät. Napiksi virkkasin lumikukkasen. Se on Viking Vilma-langasta (75% villaa, 25% polyamidia).

Pitäisikö sitä nyt sitten kaivaa sitä sinistä kangasta jostain esiin ja suunnitella Elsa-asua...

Blue Elsa Slippers for 3 year old girl. She adores Frozen and wants to be like Elsa. Or Anna. Depends on the day. Pattern is available here.

Ruususen marjapiiras

Nuorempi tytöistä (3 v.) otti tänään perjantaina reippaasti esiliinan ja huivin kaapista ja sanoi: "Nyt leivotaan!" Allekirjoittanut vähän ihmetteli, että jahas, mitä me nyt muka leivottaisiin. (Ja lounaskin oli vielä syömättä.) "No sitä piirakkaa!", neiti ilmoitti. Vieläkin ihmettelin ja lämmittelin lounasta. Sitten kun huutelin syömään, niin tyttö lopulta tuli kirjaa kantaen. "No tätä Ruususen piirakkaa." Aha, juu sitä. Satukirjassa on muutama prinsessan resepti tarinoiden lisäksi ja olin jo tiistaina sanonut, että voisinkin huomenna tehdä piirasta sillä välin, kun lapset olivat hoidossa. No enhän minä muistanut, töitäkin oli...

Tässä nyt piiras vähän muunneltuna.

Piirakkapohjaan:

125 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

(1 kananmuna)

Ohjeen mukaan huoneenlämpöiseen voihin nypitään jauhot ja sokeri, mutta koska leipominen tuli niin yllättäen, laitoin jääkaappikylmän voin, jauhot ja sokerin monitoimikoneeseen ja ajoin seoksen muruksi. Seos näytti niin kovin muruiselta (=kuivalta), että lisäsin yhden kananmunan ja pyöräytin vielä koneessa taikinaksi. Esipaista pohjaa uunissa puolikypsäksi tai vähän kauemminkin. (Minun uunini 170-astetta noin 15 min.)

Täytteeseen:

1,5 dl vaniljakastikejauhetta

4,5 dl maitoa

5 dl marjoja (meillä mustikoita ja mansikoita pakastimesta)

2-3 tl perunajauhoja

sokeria

Tee vaniljakastikeaineesta (Sallinen) ohjeen mukaan kiisseli: käytä nesteenä maitoa. Ei haittaa vaikka kiisselin päiväys olisi jo mennyt, tässä versiossa ei maistunut yhtään vanhalle :-) Voit myös tehdä itse vaniljakastikkeen kermasta, maidosta, vaniljasokerista, perunajauhoista ja keltuaisista. Sekoita hieman sulaneisiin pakastemarjoihin perunajauhot. Kaada sitten esipaistetun pohjan päälle ensin kiisseli ja levitä sitten marjat tasaisesti. Paista vielä 15-20 minuttia uunistasi riippuen.

Alkuperäisessä ohjeessa vaniljakastike ja marjat eivät mene uuniin (pohja siis paistetaan kokonaan kypsäksi), mutta meidän piiras meni. Söimme piirakkaa vielä lämpimänä aikamoiset palaset. Pohja jäi vähän huonosti paistuneeksi, muttei nyt raakakaan ollut. Ehkä pidempi esipaisto ensi kerralla. Herkullista ja melko vähäsokerista!

Rokkimuffinit!!

Lapset olivat konsertissa meidän vanhempien kanssa. Ei nyt ihan huikeassa rokkikonsertissa, mutta meno oli mahtava ainakin 3-vuotiaan mielestä. Lastentarhan kannatusyhdistys siis järjesti Sotta&Pytty-konsertin ja vanhemmille jäi tehtäväksi buffet-tarjoilut. Mokkapaloja pyydettiin, mutta kapinallisena luonteena vein myös rokkimuffineita. Eihän buffet ole buffet, jos ei ole valinnanvaraa.

Tällä rokkilakritsimuffinireseptillä leipoo 12 isohkoa muffinia.

3 kananmunaa

2,5 dl sokeria (265 g)

1,5 rkl lakritsijauhetta (esim. Kung Markatta, luomu)
100g voita
1 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja (n. 240 g)

Vatkaa munat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi. Lisää lakritsajauhe. Lämmitä maitoa mikrossa, älä keitä. Lisää voi maidon joukkoon sulamaan. Sekoittele ja anna jäähtyä. Siivilöi leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää vuorotellen jauhoja ja maitoseosta muna-sokerivaahtoon. Kaada taikina muffinivuokiin (mielellään muffinipellille tai tuplavuokiin, koska taikina on löysää). Anna taikinan seistä vuoissa n.5 min. Paista 175 asteessa n. 15-16 minuuttia. Nosta muffinit pois muffinipellin koloista, anna jäähtyä ritilän päällä. (Itse paistoin 140-asteessa reilu 20 min.)

Kuorrutus:

75 g voita

75 g Philadelphia laktoositonta tuorejuustoa

(2 tl maitoa)

0,5 rkl sitruunamehua

2-3 tl lakritsijauhetta

n. 200 g tomusokeria

mustaa marsipaania

hopeajauhetta (jauhemainen elintarvikeväri)

Notkista huoneenlämpöinen voi sähkövatkaimella ja lisää tomusokerista suurin osa. Vatkaa kuohkeaksi. Lisää tuorejuusto ja tarvittaessa lisää tomusokeria. Mausta sitruunamehulla ja lakritsijauheella. Lisää maitoa, jos kuorrute ei levity.

Levitä kuorrute veitsellä jäähtyneiden muffinien päälle. Kaulitse marsipaani levyksi ja ota siitä tähtimuotilla kuvioita. Hipsuttele vielä hopeajauhetta tuomaan säihkettä. Jos haluat pursottaa kuorrutteen, tee ainakin tupla-annos. Kuorrute maistuu kunnolla lakritsille, vähemmänkin lakritsia voi käyttää.

Mary Jane -tossut lapselle

Tutustuin joululoman aikaan tarkemmin Ravelry-palveluun ja ihastuin aivan täysin! Tuhansia ilmaisia ohjeita ja taas tuhansia maksullisia ohjeita. Huikeaa, että käsityöntekijöillä on tällainen kanava. Rekisteröityminen siis kannattaa.

Sieltä löysin söpön näköisten tossujen ohjeen ja koska virkkausvaihde on edelleen päällä, niin eikun töihin. Monen nettikliksuttelun jälkeen otin lopullisen ohjeen täältä, koska siinä oli niin hyvät kuvat eri vaiheista.

Langaksi vaaleanpunaista seiskaveikkaa ja koukuksi nro 4. Lanka ja koukku ovat pienemmät kuin ohjeessa, joten ajattelin kokeilla noudattaa ohjetta täsmälleen silmukkamääriä muuttamatta. Kuuden kerroksen jälkeen aloin tehdä jalkapohjaosaa, aivan kuten ohjeessakin. Sitä tein, kunnes oli 18 kerrosta täynnä. Kerroksella 19 kavensin kantapäästä kolme silmukkaa ja tein loput, kuten ohjeessa. (Alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna siis vain yhden kerroksen lyhyemmät tossut.) Reunavirkkauksia en tehnyt ihan ohjeen mukaan, vaan siten miten näytti hyvältä ja tytön jalkaan sopivalta, mutta niissäkin silmukkamäärät täsmäsivät aika hyvin.

Napiksi virkkasin tuollaisen pyörylän. Se löytyy Ravelrysta hakusanalla "crocheted button". Ei ole vaikea tehdä ja tukevuutta nappiin saa päättelemällä langanpäät moneen kertaan napin sisään. Nyt ei ole muovisille ostonapeille enää sijaa!

Tytön (6-vuotta) jalassa tossut näyttävät oikein söpöiltä ja paremmilta kuin näissä kuvissa. Mutta koska ne tytön jalat ovat siellä eskarissa tytön muiden osien kanssa, niin kuvataan nyt sitten vain tossut. Tossun pohjiin kun vielä saisi liukastumisenestoainetta, niin menisivät siellä eskarissakin leikeissä. Mutta en koskaan muista tilata sitä lankakaupasta. Merkkejä on ainakin Sock Stop ja ABSLatex. Onko kenelläkään käyttökokemuksia noista tai muista "jarruliimoista"?

Pink Mary Jane Slippers for 6 year old girl. Pattern is available here.

Junasukat vauvalle

Hyvää vuodenalkua pitkän blogiloman jälkeen!

Ystäväperhe sai viime vuoden puolella kauan kaivatun suloisen tyttösen ja tein hänelle junasukat. Vähän isot näistä taisi tulla niin pikuruiseen jalkaan, mutta mahtuu sitten alle vaikka toisetkin sukat.

Lankana Viking Vilma, villaa 75% ja polyamidi 25%. Lanka on konepestävä 40-asteessa. Puikot olivat kai 2,5. Piti tehdä kakkosen puikoilla, mutta olin ne epäonnekseni pistänyt kiertoon siskolleni vaikkei pitänyt. Sain ne kuitenkin takaisin :-) (Mulla on muuten nyt aika hyvä puikkovalikoima ja puikkojen ostelu saisi jäädä unholaan joksikin aikaa.)

Ohjeena netistäkin löytyvä junasukat. Kantapään kanssa tämä kokematon sukantekijä joutui hetken pähkäilemään, mutta onneksi oli Novitan sukkalehti kädenulottuvilla, jossa on varsin seikkaperäisesti ja silti selvästi sukan teon vaiheet. Seuraavat sukat ovat jo puikoilla, että menee se kantapään teko varmasti sinne selkäytimeen. Pistän ne vaikka myyntiin, kun ei lähipiiriin taida olla heti lisää vauvoja tulossa.

Junasukat ovat siksi ihan parhaat, että niissä on pitkä varsi, joka muokkautuu jalkaan kuin jalkaan ja pysyy hyvin paikoillaan pikkumurun potkuharjoituksissa. Alakuvassa Baby So Real -nukke pääsi mannekiiniksi.

Pistän sukat tänään postiin. Toivottavasti lämmittävät pikku tyttöstä!

I made woolen knitted baby socks, "Train socks" for a little babygirl. Pattern is available also in English here. 

Joulutervehdys: sinikattoinen mökki

Koristelimme lasten kanssa pikkuleipiä. Äiti teki talon ja lapset pikkupipareita. Vanhempi tytöistä teki yhden joulupukin, joka on juuri viemässä lahjoja piipun kautta... Hyvää Joulua blogissani vierailleille!

Inkiväärijoulupikkuleivät

Tein myyjäisiin yhden sorttisia joulupipareita, mutta taikina loppui ihan kesken. Kokeilin sitten tällaista vähän vaaleampaa joulupiparitaikinaa. Ohjeen pohjana on DanSukkerin resepti, mutta muutin mausteiden suhteet ja lisäsin pari lisää. Tekotapakin muuttui.

2 dl eli 280 g vaaleaa siirappia

2 1/4 dl eli 198 g taloussokeria

0,5 tl jauhettua neilikkaa

1,5 tl jauhettua inkivääriä

1,5 tl jauhettua Ceylonin luomukanelia

0,5 tl pomeranssinkuorta

2 tl vaniljasokeria

1 1/2 tl soodaa

200 g laktoositonta voita

1 iso kananmuna

8 dl vehnäjauhoja

Laita kylmään kattilaan sokeri ja mausteet. Sekoita. Lisää siirappi ja kiehauta seos. Lisää kuumaan seokseen sooda, sekoita ja anna kuohua. Lisää sitten paloiteltu voi ja sekoittele tasaiseksi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Kaada seos yleiskoneen kulhoon, lisää kananmuna voimakkaasti vatkaten. Lisää sitten jauhot muutamassa erässä. Sekoita lopuksi käsin nuolijalla kulhon pohjalta, ettei taikinaan jää tummempia raitoja. Anna levätä viileässä muutamasta tunnista seuraavaan päivään. Kauli ja ota muotilla ihania pipareita ja paista keksilämpötilalla (minulla 155-astetta, joillakin ehkä 200) 10-14 minuuttia piparien paksuudesta riippuen.

Väriero "normipipareihin", jotka on tehty tummalla siirapilla, ei ole suurensuuri. Johtuu varmaankin siitä, että käytin Ceylonin kanelia kuitenkin 1,5 tl ja se jo värjää taikinaa aika tavalla. Jos pistää kanelia vain ripauksen (tai ei ollenkaan, jos kaapissa on vaikkapa vain Cassiakanelia), niin varmasti tulee vaaleampia pipareita. Neilikkakin tosin on tummaa ja mietin voisiko sen korvata vaikka yleismausteella eli All Spice:lla eli maustepippurilla. Maustepippuri oli ennen yleinen ja piparien nimikin tulee siitä. Myös mausteiden keittäminen siirapissa saattaa tummentaa sokeria, vaikka tosiaan vain kiehautin seoksen, en antanut kiehua pitkään.

Koristelut taas pikeerillä ja Wiltonin nro 3 tai 2 tylla. Kädenjälki alkoi olla jo väsynyttä, kun illalla myyntipäivän jälkeen koristelin seuraavan päivän tuotteita...

Käyttämästäni kamerasta riippuen kuviin tulee vähän eri värisävyt. Käytän vanhaa Canonia (EOS 350D) (postauksen ensimmäinen kuva ja alempi neliönmallinen kuva) tai Fujifilmiä (Finepix HS20 EXR) (ylempi vähän tummempi kuva). Canon on kunnon järkkäri, mutta ei tee tarkkoja ja teräviä kuvia (objektiivistahan se johtuu). Fujifilmin kanssa värit voivat olla kummallisia, jos en käytä ulkoista salamaa. Yleensähän neuvotaan käyttämään hyvää valaistusta ja unohtamaan salama (kameran oma tai ulkoinen), mutta mielestäni Fuji sen vaatii ainakin sisällä pimeinä aikoina kuvatessa. Ihmiskuvaus on taas toinen juttu, mutta ruokapostauksissa ainakin salama on joskus paikallaan.

Nyt on nämäkin ukot jo myyty ja syöty, mutta en nyt enää kai tänä jouluna tee uutta taikinaa...

Virkatut joulupallot

Kun ei ole lunta, niin tehdään sitä itse. (Pätee muuten yllättävään moneen muuhunkin asiaan: jos jotain ei ole, tehdään itse.) Tässä pikkuisia villaisia lumipalloja Novitan 7 Veljeksestä. Alempaa löytyy ohje palloon.

Pienen pallon (maks 18 kiinteää silmukkaa per kerros) virkkaa nopeasti ja illalla tv:n lempisarjaa seuraten saa ainakin kolme tehtyä. Minä kiinnitin hopean värisen virkatun ketjusilmukkalenkin palloihin, mutta joku nauha tai lankakin käy mainiosti, miksei siimakin. Palloa ei kannata ehkä antaa lemmikin leluksi, sillä koiruli voi vaikka nielaista pallon.

Lisäyskerroksia lisäämällä voi pallon kokoa kasvattaa. Tämä oli simppelisti näin:

Tee aloituslenkki sormen ympärille ja virkkaa siihen 6 ks.
2. krs: Tee jokaiseen silmukkaan 2 ks, on yht. 12 ks.
3. krs: Lisää sitten silmukkamäärää virkkaamalla ensimmäiseen ks:aan *1 ks ja seuraavaan 2 ks*. Toista vielä viisi kertaa, on yht. 18 ks.
4.-7/8. krs: Jatka sitten virkkaamalla yksi ks jokaiseen silmukkaan neljän tai viiden kerroksen ajan. Riippuu käsialastasi monellako välikerroksella saat pallosta pyöreän.
Lisää tässä vaiheessa vanua täytteeksi ja aloita kavennukset.
Kavennukset: Virkkaa kaksi silmukkaa yhteen pallon loppuun asti. Lisää täytettä niin, että pallo on jämäkkä muttei kova. Päättele langanpäät ja kiinnitä ripustuslenkiksi kestävä lanka, naru tai vaikka ketjusilmukkalenkki.

Kun tekee vaikkapa säkillisen villapalloja, niin saa kivan pallomeren lapsille. Pieni pölyvaroitus on ehkä paikallaan, mutta periaatteessa pallot ovat konepestäviä (villaohjelmalla) 30-asteessa. Eikun lumisotaaaaa!

Ja oikein rauhallista neljättä adventtia :-)

JouluBasaari!!!

Osallistun JouluBasaariin Kirkkonummella ja tässä tulee vähän mainosta. Lisätietoja myyjäisistä löytyy Kipinän nettisivuilta sekä Facebooksivuilta. Osoite on Tallinmäki 2 ja perjantaina olen paikalla klo 14-19 ja lauantaina klo 10-16.

Tuotteet on kaikki käsintehty. Tekijöinä taitava siskoni ja allekirjoittanut. Tervetuloa ostoksille!

Kuusen koristeet piparista

Päivähoidon tädeille meni joulumuistoksi lapsen tekemän kortin lisäksi tällaiset joulukuuseen ripustettavat piparit. Koristelu on yksinkertainen, koska tein myös muutaman muun kappaleen myyjäisiin eivätkä piparit ole ainoa myyntiartikkeli... Laitoin punaisen nauhan, koska sitä oli varastossa, mutta näihin voi kotona vaihtaa haluamansa nauhan. Tällä kertaa tein taikinan maidottomasta margariinista, että maitoallergisetkin voivat herkutella.

Taikina oli tämä:

1,5 dl sokeria eli 135 g
1,5 dl  siirappia eli 210 g
1 tl  inkivääriä
3 tl Ceylonin luomukanelia
0,5 tl neilikkaa
2 tl soodaa
150 g maidotonta margariinia
1 tl vaniljasokeria
1 muna
hiukan vajaa 7 dl puolikarkeita vehnäjauhoja (noin 420 g)

Laita sokeri, siirappi ja mausteet isoon paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota levyltä ja lisää sooda kuumaan seokseen, joka kuohuu voimakkaasti. (Jos teet tupla-annoksen, niin kolmen litran kattila riittää.) Lisää seokseen margariini ja sekoittele, että se sulaa. Jäähdyttele niin kauan, etteivät kananmunan proteiinit ainakaan hyydy niitä lisätessä. Seos saa olla hieman lämmintä, sillä siihen on silloin helpompi sekoittaa jauhot ja muotoilla jääkaappiin sopiva levy. Kippaa tässä vaiheessa seos yleiskoneeseen ja lisää vaniljasokeri ja kananmuna. Vatkaa voimakkaasti. Lisää jauhot parissa erässä ja sekoita hyvin pohjia myöten. Anna levätä viileässä yön yli.

Taikina oli vaikeampi leipoa kuin voilla leivottu. Jotenkin massa pehmeni pöydällä kovin äkkiä ja murtui helpommin. Mutta jauhoja kun laittoi kaulitessa vähän enemmän ja toimi rivakasti, niin kyllä se margariinillakin onnistui. Isojen kukkapiparien reiän tein omenaporalla ja vaikka taikina hieman levisi paistaessa, niin reikä oli tarpeeksi suuri.

Pikeeri:

1 valkuainen (n.38g)
120 g tomusokeria
3 g sitruunamehua (puoli tl)
35 g tomusokeria

Oikein paksun reunapursotuksen tein 4 mm tyllalla. Pisteet ehkä Wiltonin nro 3 tyllalla. Pikeeri kovettui pakkauskuntoon 2,5 tunnissa.

Isoja pipareita ei tule kovin montaa yhdestä taikinaerästä (ehkä 24, plus muutama pieni).

Polkakeksit murotaikinasta

Lapsena tein muutamana jouluna polkakarkkeja, joita oli kiva napsia kaapista jo ennen joulua... Ne olivat olevinaan niin hyviä, kun olivat itsetehtyjä ;-) Sittemmin maku muuttui ja pelkän sokerin sijaan leivontaan tuli käytettyä vähän muitakin aineita. Makumuistona piparmintun aromi kuitenkin jäi mieleen. Niinpä selailin reseptikirjojani ja löysin sieltä ohjeen nimeltään Pinwheel Cookies. Minun keksini ovat nyt kuitenkin polkakeksit.

226 g voita huoneenlämpöisenä
200 g sokeria
2 kananmunaa
0,5 tl jauhettua vaniljaa tai 2 tl vaniljasokeria
0,5 tl piparminttuaromia
375 g puolikarkeita vehnäjauhoja
pikku ripaus suolaa
punaista nestemäistä elintarvikeväriä

Voi ja sokeri vaahdotetaan vaaleaksi, muttei liian kuohkeaksi. Lisätään kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Vaahtoon lisätään vaniljajauhe tai vaniljasokeri sekä piparminttuaromi. Kannattaa maistella, että löytää itselleen mieluisan voimakkuuden. (Itse laitoin todella varovasti, etten vain tekisi hammastahnakeksejä...) Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan.

Taikina jaetaan kahteen kulhoon, joista toiseen sekoitetaan punaista elintarvikeväriä. Sitten muotoillaan kummastakin taikinasta levy (esim. 10x20 cm). Muotoile ensin vaalea ja sitten punainen, ettei taikinat sekoitu. Laita viileään noin tunniksi ja kaulitse sitten samankokoisiksi levyiksi (esim. 15x50 cm). Aseta vaalea taikina punaisen levyn päälle. Kannattaa kaulita levyt erillisillä silikonialustoilla, niin toisen taikinan voi kipata toisen päälle suoraan alustalta. Painele kevyesti kiinni toisiinsa ja rullaa pitkältä sivulta. Voit myös tehdä taikinasta kaksi rullaa, jos kaulinta-alustasi ei riitä pitkän levyn tekoon. Laita sitten rulla kohmettumaan jääkaappiin pariksi tunniksi ja leikkaa 7 mm viipaleiksi. Alkuperäisessä ohjeessa keksien reunat oli paiston jälkeen kevyesti valeltu valkosuklaalla ja sitten kastettu kristallisokeriin. Minä tein helpommalla tavalla ja pyöräytin rullan ennen leikkaamista sokerin ylitse.

Paista keksit 190-asteessa (ohjeen mukaan) 8-10 minuuttia, kunnes keksit ovat kevyesti kullanruskeita. Jäähdytä ritilällä.

Alkuperäisessä ohjeessa keksien reunat oli kevyesti valeltu valkosuklaalla ja sitten kastettu kristallisokeriin. Minä tein helpommalla tavalla ja pyöräytin rullan ennen leikkaamista sokerin ylitse.

Taikina näyttää kovin oranssilta, mutta kyllä se oli punaista ennemmin kuin tuollaista halloweenväriä. Kontrastin lisääminen lisää vain lisää oranssia ja vaalennus tekee vaaleasta taikinasta vihertävää. Oi olisipa jo luonnonvaloa!