keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Äkkipikainen paistos raparperista

Hehkeää heinäkuuta! Tämänpäiväinen äkkipikainen paistos syntyi äkkiä iltapäiväkahville oman pihan antimista. Lopputulos on kivan kirpakka. Siitä siis hassu nimi :-)



Paistos on paitsi nopea tehdä, niin myös ainesystävällinen (erillistä kauppareissua ei siis tarvita). Paistokseen tarvitset raparperia (semmoinen muutama ohut varsi) ja pari kourallista punaisia viinimarjoja pakastimesta, jos puskista ei vielä löydy tuoretta tavaraa.

Raparperit pilkotaan ohuiksi viipaleiksi ja kaadetaan uunivuokaan. Punaviinimarjat ripotellaan päälle ja vielä vajaa ruokalusikallinen perunajauhoja ja sokeria.

Päällistaikinaan tarvitaan pehmeää voita, vähän kookoshiutaleita tai kaurahiutaleita, sokeria ja täysjyväspelttijauhoja. Nämä ainekset nypitään murumaiseksi tai jos voi on tosi pehmeää, niin sekoitellaan nopeasti taikinaksi. Murumassa levitetään raparperin ja marjojen päälle. Sitten paistetaan uunissa kiertoilmalla 180-asteessa (tai 200-asteessa tavallisessa uunissa) noin 25 minuuttia.

Mansikansäilöjät nauttivat paistoksen kermavaahdon kera, mutta kaveriksi kelpaa tietysti myös vaniljakastike tai jäätelö. Tästä annoksesta riittää neljälle, mutta tupla-annoskin mahtuu hyvin sellaiseen vähän isompaan piirasvuokaan. Minulla oli nyt halkaisijaltaan 26 cm:n vuoka.




Vuokaan:
200 g raparperia
2-3 dl punaviinimarjoja
1 rkl perunajauhoja
0,75 dl sokeria

Taikinakuoreen:
100 g voita hieman pehmeänä
0,5 dl kookoshiutaleita tai kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria
1,75 dl täysjyväspelttijauhoja

Tarjoiluun:
kermavaahtoa

Nyt jaksaa taas maalata seinää, hyllyä ja aitaa!

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Aurinkorasvapussukka veneeseen

Purjeveneemme on tilavuudeltaan hädin tuskin riittävä (hei, kolme naisihmistä sentään!), mutta kuitenkin niin tilava, että yöretkiä voi ajatella. Niinpä mukaan tarvitaan pakollisten aurinkorasvojen lisäksi myös kolmatta ja neljättä aurinkorasvaa (vartalo, kasvot, huulet) sekä palamisen varalta aloeverageeliä ja hydrokortisonia. Ei tänä kesänä nyt kukaan varmaan ole palamaan päässyt vesisateiden lomassa, mutta jos asiaan ei varautuisi, niin - you know.

Mies vähän ihmetteli, miten ihmeessä sain yhden pussukan tekemiseen kulutettua tunteja, mutta minulla ei ollut ohjetta. Ainoastaan melko selkeä visio siitä, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. "Melko selkeä" tarkoittaa, että kehitys kehittyy tekemisen edetessä... Vaatimuksena oli:

  • Kaikki rasvat mahtuvat ja ne on helppo löytää muita rasvoja tyhjentämättä
  • Pussissa lukee mitä siellä on (veneessä on tärkeää löytää tavarat nopeasti ja nimikointi ei ole ollenkaan ylimitoitettua, koska 6-vuotiaskin osaa jo lukea ja toimii pikkusiskolle tulkkina)
  • Pussukan saa roikkumaan veneen oviluukun viereen, niin että tarvitsemansa saa napattua sitloodasta käsin 
  • Pussukan voi myös ottaa rannalle mukaan (jokin kantokahva siis tarvitaan)
  • Pussukan saa suljettua täysin, ettei mitään tipu vauhdikkaassa menossa
  • Pussukka on pestävä
  • Pussukka edes etäisesti sopisi veneen *hmp* sisustukseen
  • Pussukan materiaalit löytyisivät kotoa, koska rahaahan veneeseen saa uppoamaan säkeittäin, mutta on kivaa kun joku tarpeellinen on lähes ilmainen ja tuottaa siis pelkästään hyvää mieltä :-)

Lopulta Pinterest tuli apuun ja löysin vuoritetun pussukan ohjeen. Mutta tässä vaiheessa olin jo leikannut päällikankaan ja vuorin (kumpaakin kaksi kappaletta) ja kirjonut päällikankaaseen tekstin. Hyvä, että ohje sopi näille kappaleille! Voi olla, että takaraivossa jo olikin joku pussukan ohje lukaistuna, mutta kiireessä ja stressaantuneenakin (juhannusretki alkoi seuraavana päivänä) en pystynyt tietoa kaivamaan aivojen sopukoista. Täällä siis hyvät ohjeet. Minun pussukkani palat olivat 11x12 tuumaa. Käytin amerikkalaisia mittoja, koska mittanauhani toisella puolella on myös tuumamitat. Mutta eihän se nyt kummoisia matemaattisia taitoja vaadi, että muuntaa mitat senteiksi. Vetoketjuni oli ihan ylipitkä (40 cm), mutta en varmaan koskaan olisi kuitenkaan tarvinnut kokonaan avautuvaa lilaa vetoketjua. Sitä paitsi se maksoi vain euron. Ja muut lyhyemmät varastoketjut olivat hentoisempia hameketjuja. Tämä pussukka vaati durabiliteettia!


Kirjonta tapahtui kirjovalla ompelukoneella ja taustalla oli paperinen tukikangas. Jotain sössimistä tapahtui fontin valinnassa, sillä lankasotkuja muodostui varmaan kaksi per kirjain. Lopulta kirjonnassa meni ikuisuus, mutta tajusin, että olin ehkä valinnut alunperin liian suuren fontin ja pienentänyt kokoa liikaa (siis liikaa pistoja pienelle alueelle). Neula oli 90 kirjontaneula. Kirjonnan jälkeen silitin farkun taakse normaalin ompelun tukikankaan. Takakappaleeseenkin olisin sen voinut laittaa, mutta en muistanut tai tajunnut.




Ohjeesta poiketen lisäsin pussukkaani tarpeellisia juttuja. Takana oleva metallilenkki (tavallinen pyöreä avainlenkki) on veneen naulakkoon ripustustamista varten. Pidempi kahva palvelee rantaelämähetkiä.


Vetoketju on ommeltu päällikankaan ja vuorin väliin. Farkku on tuettu tavallisella ompelutukikankaalla, mutta myös erityistä laukkutukikangasta voisi käyttää, jos haluaa pussukan pysyvän muodossaan. Meillä tämä lörpöttävä malli toimii paremmin, koska pussukka mahtuu siten paremmin myös kotona eteisen lipaston laatikkoon. Nurinpäin käännettynä näkee vuorin taskut paremmin (käytönjälkiäkin jo näkyy olevan). Vuori on vaippojen teosta ylijäänyttä PUL-kangasta (polyuretaanilaminoitu), joka on kosteutta pidättävää (rasvatkaan eivät siis tule pussista läpi.) Alkuperäisessä ohjeessa ei tainnut olla lisätaskujen tekoa, mutta ne ommellaan vuorikappaleeseen ensimmäisenä. Samoin jos sisäpuolelle haluaa vetoketjullisia taskuja, niin vuorikappale kannattaa ehkä ommella kahdesta kappaleesta, joiden saumaan tulee vetoketju ja sisäpuolelle pussukka.




Tuo järjettömän iso aurinkorasvaputkilokin siis mahtuu tähän pussukkaan, mutta piti vähän asetella purkkeja kuvausta varten.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Helpot ja nopeat kaura-suklaakakkuset

Sunnuntain kunniaksi teki mieli jotakin jälkiruokaa, mutta ruoka oli oikeastaan tehnyt tehtävänsä ja masu oli täynnä. Otin sitten palan suklaata (tumma Rainbow). Yack. Ei olisi pitänyt. Ihan kitkerää ja karvasta. (Tuli mieleen lapsuuden tapahtuma, kun joku toi venäjäntuliaisena suklaata. Ei oikein maistunut. On muuten jäänyt ainoaksi kerraksi, kun syön venäläistä suklaata.)

Epäilen, että suklaani oli joutunut säilytyksen aikana alttiiksi vaihteleville lämpötiloille, mutta silti vähän ihmettelin onko kyseinen suklaa aina maistunut samalta. Kun aiemmin en ole ollut kovin tarkka, mitä leipomisiini käytän (paitsi että on laktoositonta), niin nyt tuli oikein mieleen, että tällä en taida leipoa enää mitään. Minä siis olen ehdottomasti tumman suklaan ystävä ja maitosuklaa ällöttää. Maitosuklaasta jää kalvo suuhun eikä yksi pala yleensä riitä (koska suklaanhimo ei tule tyydytetyksi maitojauheella tms.), kun taas tummaa suklaata riittää palanen tai kaksi eikä ole kiire huuhtoa suuta kahvilla. Tosin jos nauttii suklaansa kahvin kanssa (vaikkapa Aeropressillä inverted-metodilla valmistetun), niin nautinto on täydellinen :-)

Jotain siis piti tehdä loppulevylle, jota oli 75 g jäljellä. Etsin suklaa-kauralastujen ohjetta ja löysinkin (Maku.fi), mutta lisäsin kuitenkin kaurahiutaleiden määrää (osin siitä syystä, että taikina maistui karvaalle). Tuli kakkusia!



50 g voita
2 dl kaurahiutaleita + 1 dl
1 dl sokeria
75 g suklaata (rouhittuna)
1 kpl munaa
1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sulata rasva kattilassa, siirrä pois levyltä ja jäähdyttele hetki. Lisää loput aineet leivinjauhe jauhoihin sekoitettuna ja sekoittele tasaiseksi. Paista kiertoilmalla 190-asteessa noin 7-12 min kakkusten koosta riippuen ja anna jäähtyä pellillä hetken. Siirrä sitten ritilälle loppujäähdytykseen. Nauti sellaisenaan tai vaikka sorbetin ja marjojen kanssa.

Aikaa tekemiseen meni ehkä 5 minuuttia ja paistamiseen loput. Todella nopea herkku siis. Aineet yleensä löytyy kotoa ja sopii vaikka vierastarjottavaksi yllätysvieraille. Maku on amerikkalaisen suklaahippukeksin tapainen ja suutuntuma rapsakka ja hiukan tahmea.




Myös noita lastuja pitää kokeille, kunhan saan parempaa suklaata jostain. Ne voisi yrittää pyöräyttää vaikka tötteröiksi, joista voisi syödä kesän jäätelöherkut.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Korallinsävyinen ylioppilaskakku

Sain kunnian tehdä kaksi täytekakkua miehen siskon tytön (tarkkaavainen lukija huomautti väärästä muodosta (kaikkea sitä sattuukin), nyt on korjattu) ylioppilasjuhliin. Toiveena oli korallin ja persikan sävyisiä kukkia oikein ryöppynä ja ilman mitään selvää viitettä ylioppilaaksi tuloon (ei siis lakkia eikä lyyraa kakun päällä). Juhla-asu oli myös korallinsävyinen ja mielestäni pääsin sävyssä aika lähelle  ;-)



Mitoitin kakut 15 ja 20 hengelle ja hyvin riittivät. Tarkkaa lopullista syöjien määrää en tiedä, mutta juhlissa oli myös suklaamoussekakkua ja gluteenitonta kakkua sekä suklaalähde dipattavineen, niin varmasti kakut riittivät.



Täytteeksi toivottiin prinsessakakun täytteitä eli vaniljakiisseliä kermavaahdolla sekä vadelmahilloa (joka ihan oikeaoppisesti taitaa kuulua opera-kakkuun). Kiisselin tein keltuaisista, kuohukermasta ja maidosta perunajauhoilla suurustaen sekä maustoin sokerilla ja vaniljasokerilla. Vadelmahillo oli kaupasta vähäsokerista versiota omien pakastimien jo ammottaessa tyhjyyttään vadelmien suhteen. Pienempään kakkuun tuli kaksi väliä ja isompaan kolme. Pohjia kostutin maltillisesti sitruunamehu-tomusokeri-vesiseoksella (vähän niinkuin spritea ilman kuplia).

Pohjat olivat 5 ja 6 munan sienikakkupohjan ohjeella ja vuoka 25 cm halkaisijaltaan. Sokerikreemiä tein aluksi liian vähän (2,5 kertaisena), joten tein sitä lisää vielä puoli annosta. Kreemiä kului siksi niin paljon, että pursotin jokaisen täytekerroksen reunaan "stopparin" 10 numeroisella tyllalla: vadelmahillo ja vaniljakiisseli+kermavaahto pysyivät taatusti kakun sisällä. Tässä resepti  (alunperin Kinuskikissalta) pienen 24 cm kakun kuorrutteen alle:

125 g voita
0,5 tl vaniljasokeria tai vaniljauutetta
n. 250 g tomusokeria (vähemmänkin riittää - varsinkin jos vähentää veden määrää)
1 rkl kylmää vettä (tai lämmintä, jos kreemi on liian kovaa)

Notkista voi sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri ja tomusokeri parissa erässä. Vatkaa hyvin sekaisin ja lisää tarvittaessa vettä, jotta saat hyvin kakun päälle levitettävän massan.




Päällys oli marsipaania hieman valkoisemmaksi värjättynä ja kukat sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta (2:1 tai 3:1). Käyttämäni sokerimassa (Renshaw Ready to roll icing) oli ihanan pehmeää, mutta toisaalta vaati tuon marsipaanin seurakseen, että työstäminen oli helpompaa. Kukat kuivuivat parissa päivässä, mutta keskustan pikeeri ei meinannut kuivua... Ei se haitannut, mutta asettelun tein pinseteillä, etten olisi painanut sormenjälkiä kukkien keskustaan.

Kakkujen kuljetusmatka ei ollut pitkä, mutta muutama kukka tipahti matkalla. Olin varautunut korjauspaketilla, joten sain korvattua pudonneet ja hajonneet kukat uusilla. On siis hyvä olla aina muutama varakukka, niin ei synny mitään katastrofia tai paniikkia juhlamieltä laskemaan :-)


Tarkkaan pitää ajankäyttö miettiä, jos tekee kakkuja toisen juhliin, joihin itsekin menee vieraaksi. Nyt juhlat olivat vasta klo 14, joten hyvin ehdimme koko perhe hoitaa aamutoimet ja lounaan, ja tietenkin tehdä kakut valmiiksi. (Kukat olin tehnyt jo viikolla valmiiksi.) Mutta mieskin joutuu näissä minun kakkutalkoissani aina osallistumaan vähintään imuroinnilla, lastenvahtimisella ja tiskaamisella. Useimmiten myös marsipaanikilon värjääminen ja pehmentäminen vaatii miesvoimaa. Kiitos siis omalle kullalleni, kun jaksat näitä "ruoka on taidetta" -hetkiä...


Käytetyt muotit yläkuvassa.

torstai 15. toukokuuta 2014

Munkkikakku kaulittavalla suklaakuorrutteella

Vappuna meillä oli lapsivieraita ja testasin Kinuskikissan maitosuklaamunkkia. (Vappua ei oikein ole ilman munkkeja ja koska tein rosetteja jo uppopaisten, niin munkit jäi tekemättä.) Tein tällä kertaa ihan ohjeen mukaan, kun aikaa ei ollut minuuttiakaan ylimääräistä. Paitsi että vadelmien lisäksi laitoin punaherukoita pakastimesta. On muuten nykyään suosikkimarjani, koska sopii niin hyvin mm. aamusmoothieni joukkoon.


Reseptin teko-ohjeet voi käydä kurkkaamassa Kinuskikissalta, mutta laitan itsellenikin aineet muistiin.

Pohja:
4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
(2 rkl kaakaojauhetta)
Kostutus:
2 dl maitoa
Täyte:
4 dl vispikermaa
200 g maitosuklaata
300 g suomalaisia vadelmia (tuoreita tai jäisiä) (Käytin kolmasosan punaherukoita.)

Maitosuklaakuorrutus:

125 g maitosuklaata
1 ¼ dl vaaleaa siirappia
2 ½ dl tomusokeria 
Pinnalle:
raesokeria
Mutta voi olla että mokasin, sillä edellisiltana en muistanutkaan tehdä tuota kuorrutetta valmiiksi. Tein sen vasta aamulla ja kakkua syötiin jo puoli neljän maissa. Ei nimittäin oikein onnistunut tuo kaulintavaihe, sillä suklaa alkoi pehmitä nopeasti ja kuorrute tarttui silikonialustaan ja kaulimeen ja lopulta repeili... Työpöydän viilentäminen etukäteen vaikkapa kylmäpaketeilla (niitä joita nyrjähtäneeseen nilkkaan on saatavilla) voisi auttaa. Joissakin pakastinmalleissakin on sellaisia viileälevyjä, jotka on irrotettavissa. Joskus mietin että suklaatyöskentelyssä sellainen voisi olla kätevä. Tai marmorilevy pakastimeen ja sen päällä sitten kaulitsee. Mutta ei minun keittiössäni vielä ole kaikenmaailman sokerileipurivälineitä ;-)

Mutta suklaakuorrute on ihan eri tavalla muokattavissa kuin marsipaani, sillä käden lämmöllä voi "liimata" paikkauspaloja, jos sormenjäljet kakunpinnalla eivät ällötä. Tässä kakussa vaan tuo raesokeri ei peitä mokia... Ja raesokeriksi kannattaa valita pehmeämpää raesokeria, jos sitä vielä valmistetaan. Minulla oli vain kovaa raesokeria, kun se kestää pullien päällä paremmin.



Maku oli lasten mieleen. Äiti ei halua ikinä enää syödäkään koko kakkua - niin makea se oli. Mutta tumma suklaa varmaan pelastaisi tämän reseptin sokeripitoisuuden osalta (niin täyte kuin kuorrute) ja hiukan pyöreämpi kulho toisi "munkkimaisuutta" lisää. Mutta luulenpa, että tulen käyttämään maitosuklaakuorrutetta fantasiakakuissa, joissa tarvitaan paljon ruskeaa väriä. Marsipaania ei nimittäin ole helppo saada ruskeaksi ilman väriaineita ja maku on suklaakuorrutteessa aika herkku.


maanantai 12. toukokuuta 2014

Hiirenkorvanvihreät tyynyliinamekot - Pillowcase dresses

Äitini teki inventaariota liinavaatekomerossa ja lopputulos oli käsittämätön määrä lakanoita ja tyynyliinoja. Ennen tyynyt olivat vissiin pienempiä, sillä muutamia molemmista päistä auki olevia tyynyliinoja päätyi kierrätykseen ja lumppukeräykseen. Kangas oli vielä ihan hyvää ja kudos tiivistä. Minä kiiruhdin pelastamaan tyynyliinoja ajatuksena käyttää niitä vaikka konekirjontojen kokeilualustoina. Mutta ehei! Mekkoiluksi tämä taas meni ja tein molemmille tytöille hellemekot.






Hyvät ohjeet tyynyliinamekkoon löytyy vaikka täältä. Tein kuitenkin aikalailla oman pääni mukaan. Tyynyliinani oli putken mallinen ja vain toisessa sivussa katesauma. Käänsin katesauman taakse keskelle ja leikkasin kainaloaukot pois (6-vuotiaan mekko: yläreunasta noin 3 cm leveä ja aukon korkeus 15 cm). Kappale on siis suora, mutta leveämmässä tyynyliinassa mekon voisi leikata A-linjaiseksi ja ommella uudet sivusaumat. Tässä vaiheessa tein koristelut valmiiksi, sillä ne oli helpompi ommella rypyttämättömään mekkoon. Päädyimme vanhemman tytön mekossa kahteen eriväriseen vihreään sydänompeleeseen. Nuorempi valitsi kontrastivärisiä pinkkejä ompeleita.



Vanhemman tytön mekossa käytin yläreunassa tyynyliinan päärmeen, mutta nuoremman mekossa leikkasin sen pois. Vanhemmalla tytöllä pujotin kuminauhat eteen ja taakse päärmeen yläreunaan, ompelin kujan ja rypytin sopivaksi. Kummatkin kuminauhan päät ompelin tiukasti edestakaisompeleella. Kainaloaukot käänsin ja samalla kiinnitin olkainnauhat yläkulmiin. Voisi myös huolitella kanttausnauhalla/vinonauhalla ja siitä saisi kätevästi solmiamisnauhat samalla. Nuoremman tytön mekossa ompelin ensin kainaloaukkojen (korkeus 12 cm) päärmeet ja sitten tein nauhakujat etu- ja takakappaleisiin. Kujaan pujotin solmiamisnauhan (vain toiselle olalle tulee rusetti), joka samalla rypyttää miehustan sopivasti. Nauhojen päihin voisi pujottaa vaikka isohkot helmet, etteivät nauhan päät luista takaisin kujaan riisuessa ja pukiessa.





Eikö ole muikea väri? Luonnossa kangas on oikein kirkkaiden koivun hiirenkorvien värinen tai neonvihreä... Hiukan kuitenkin keltaiseen taittuva, sillä ompelin kainaloaukot vaalean keltaisella langalla. (Kahdella eri kameralla yritin ottaa kuvia sisällä ja väri ei näy silti oikeana.) Nyt vain odotellaan aurinkoa ja lämpöä sekä kevyttä päivetystä iholle, että väri pääsee oikeuksiinsa :-)

"Katso! Näin tehdään sydän!"

Ommellessa huomasin, että vanhemman tytön mekon edustassa oli sittenkin reikä ja vanha kirjontakohtakin oli lähes rei'illä. Muutamalla ompeleella niitä paikkasin, mutta voisin ommella myös kangaskukkia peitoksi, mutta kun reikä on ihan keskellä. Ideoita?

Summer is on the way (has to be!) and I made two slightly different pillowcase dresses for our girls.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Keväthame ja liukumaton hiuspanta tytölle

Huhtikuu lupasi jo niin lämmintä ja pitkää kesää, että vapun jälkeiset räntä- ja raekuurot olivat aika yllätys. Mutta eivät kyllä lannistaneet kesävaateinnostusta yhtään! Ihania kuviollisia puuvillakankaita on ollut jo helmikuusta saakka odottamassa ompeluhetkeä ja nyt ensimmäiset kankaat päätyivät puolihameeksi asti. Malli on Ottobresta (3/2013) nimellä Surprise. Jujuna on, että edestä tavallinen sileä hame onkin takaa superröyhelöinen!



Kaavan olin piirtänyt jo aiemmin ja se oli kokoa 116. Tähän 3-vuotiaan hameeseen lyhensin helmasta pari senttiä sekä ompelin hameen hiukan kapeampana (molemmista reunoista pois 0,5-1 cm).

Taskun suuhun ommeltiin pitsi ja kuminauha. Vaikka lyhensin kuminauhaa, se olisi voinut olla vieläkin lyhyempi. Taskut jäivät vähän höröttämään, mutta ompahan helppo laittaa aarteet talteen. Takana olevat volangit huolittelin saumurin rullapäärmeellä alareunoistaan ja piiloon jäävät reunat kapealla yliluottelutikillä. Kaavaan oli piirretty volankien paikat ja niiden mukaan oli helppo ommella kaikki paikalleen. Volanki on yläreunastaan täsmällisen mittainen eli rypytystä ei tarvinnut tehdä. 

Vyötärölle ommeltiin kaitale ja aukosta pujotettiin 2 cm leveä kuminauha kujaan. Kiertymisen estämiseksi ompelin vielä pystysuorat ompeleet sivusaumojen kohdalle. Isosiskolle tulee lähes samanlainen hame, mutta violetinsävyisenä.



Hiuspantaan jäi runsaasti kangasta. Sitä varten leikkasin puuvillasta suorakaiteen muotoisen palan (32 x 6 cm) ja samanlaisen sametista (samettia oli vähemmän ja se määräsi kaitaleen pituuden). Sametti estää pannan liukumisen, jos nukka tulee "vastakarvaan" päähän laitettaessa. Suorakaiteet ommeltiin oikeat puolet vastakkain yhteen pitkiltä sivuilta. Käännettiin oikein päin, silitettiin. Päihin pujotettiin 8 mm leveä kuminauha (14,5 cm + saumanvarat), sovitettiin päähän, ja ommeltiin pannan päät kiinni. Jos kangasvarastot antavat myöden, panta voisi olla pitempikin. Nyt kangas loppui korvan kohdalle ja se saisi mennä taakse enemmän. Ehkä 36 cm olisi jo parempi pituus ja aikuisella ehkä 38 cm.



Näistä kankaista saisi myös kivat hellehatut. Taidankin mennä etsimään kaavoja...

torstai 1. toukokuuta 2014

Vappuasu tytölle: Prinsessa Merida

Suosikkiprinsessa on nyt Merida, koska ulkona tarkenee harjoitella jousiammuntaa. Imukuppinuolien lisäksi on jo veistelty vähän pitempiä nuolia kukkien bambutukikepeistä. Mutta asu on puuttunut ja äiti sitten vapuksi teki sopivan mekon kaappien kätkökankaista.


Kaava on oma. Koko 122 on passeli meidän 6-vuotiaalle. Etukappale koostuu kolmesta osasta ja takakappale neljästä. Mittoja otin kapeasta hihattomasta trikoomekosta ja hihan piirsin Prinsessakirjan (Grue & Watt) kaavalla . En sovittanut miehustan hiha-aukkoa hihaan ja tuli tosi nafti hiha: pyöriöön ei tullut lainkaan rypytystä ja hiha kiipeää käytössä ylöspäin. Mutta mekko mahtui päälle ja tyttö tykkää!



Kauluksen reuna on molemmin puolin huoliteltu keltaisella kaitaleella ja hihansuissa keltainen kaitale on vain päällipuolella. Leikkasin ruutukangasta täysvinoon, jolloin sitä kului melko paljon, mutta sopi mielestäni paremmin kuin ruudut suoraan. Taakse ompelin mekkovetoketjun, joka oli vyön soljen lisäksi ainoa uusi hankinta mekkoa varten. Harkitsin tarraa, mutta siihen olisi kiharat tarttuneet pukiessa...

Valmista tulee nopeasti, kun ei tarvitse miettiä kirjontojen muotoa, kokoa ja sijoitusta. Olisihan tuohon keltaiseen osaan voinut metallinhohtoisella kirjontalangalla tehdä koristeluja, mutta allekirjoittaneella oli jo vähän huono omatunto valmistumattomasta Tähkäpäämekosta ja halusin nopeasti valmista.





Vyössä on tarrakiinnitys ja solki sekä riippuvat nauhat ovat vain koristeita. Soljessa olleen piikin irrotin ennen vyön tekoa. Joskus kaupoissa oli sellaisia pyöreitä tai soikeita muovisolkia ilman piikkiä, mutta nyt en löytänyt.´Tuo metallisolki sopii kyllä paremmin skottiprinsessalle ;-)

Tytön kiharat tehtiin "sekatekniikalla". Käytin kiharruspatukoita, joiden ympäri hiukset kieputetaan ja itse patukka taivutetaan lopuksi, että pysyy lukossa. Sormikiharoita on myös joukossa ja muutamat suortuvat olivat papiljoteilla. Kuumalla raudalla yritin muutamia korkkiruuveja taivutella, mutta vaatii vielä harjoitusta. Noita pehmeitä patukoita voisi ostaa toisenkin pussillisen (5 kpl), sillä ne ovat hellävaraisia lasten hiuksille.

Hauskaa Vappua!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Rosetteja kevään juhliin

Täällä odotellaan jo vappua kovasti ja otimme vähän varaslähdön leivonnaisten suhteen. Rosetteja olen aina halunnut kokeilla ja nyt oli hyvä tilaisuus. Rosettiraudat lainasin anopilta ja vanhat hyvät raudat toimivat oikein hyvin.



Resepti oli yksinkertaisuudessaan seuraava:

1 kananmuna
1 tl sokeria
1 dl kevytmaitojuomaa
1 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
- päälle tomusokeria

Taikina tehdään mieluiten teräskulhoon ja öljy lämmitetään 180-asteiseksi. Rauta pidetään kattilassa jonkin aikaa lämpimässä ja kastetaan sitten taikinaan juuri ja juuri reunaa myöten. Teräskulho on siksi hyvä, että jos rauta vahingossa kuumana osuukin reunoihin, niin ei mene kulho pilalle. Sitten nostetaan öljyyn ja pidetään rauta koholla, ettei ota pohjaan. Nostetaan talouspaperin päälle valumaan. Veitsen kärjellä voi auttaa rosetin irtoamista.

Pari ensimmäistä ottivat kiinni rautaan (en ollut lämmittänyt rautaa tarpeeksi kauan öljyssä) ja sitten alkoi löytyä paistotuntuma. Perhoset irtosivat parhaiten, mutta kukan malliset ottivat kiinni. Kukassa olikin pienemmät aukot, ja voi olla etten viitsinyt lämmittää rautaa parin epäonnistumisen jälkeen tarpeeksi. Teimme myös kupin mallisia, mutta ne jäivät vähän raaoiksi. Rapsakoita ja makoisia tuli!



Mukavaa sunnuntain jatkoa ja kivaa vapunodotusta!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kirjotut pyyhkeet veneeseen

Nippu pieniä sinivalkoisia pyyhkeitä tarttui mukaan Ikeasta ja nyt sain niihin veneemme nimen kirjottua. Pyyhkeet ovat 30x50 cm kokoisia ja hain mahdollisimman ohuita pyyhkeitä. Ohuet kuivavat meriolosuhteissa vähän nopeammin kuin oikein luksuspaksut pyyhkeet.


Kirjontakehän laittaminen paikoilleen vaati silti voimia. Sormivoimani ovat kyllä aika olemattomat jatkuvien nivelkipujen takia, mutta olen ohuempaakin froteeta pingottanut. Eli aina halpa frotee ei ole ohutta :-) Taakse pingotin kehykseen mukaan tavallisen ohuen tukipaperin. Se repeytyi kirjonnan aikana ison J:n kohdalta rikki ja tein samantien paikkauksen: suihkutin liimaspraytä toiseen paperiin ja painoin repeytyneen paperin taakse. Sitten jatkoin kirjontaa. Onnistui yllättävän hyvin! En tiedä onko tuo oikeaoppista froteen kirjontaa, mutta lopputuloshan on tärkein (ja edullisuus). Froteen päällä oli tavalliseen tapaan kalvo - tällä kertaa Ultra Solvy, kun olin hukannut jonnekin ohuemman...


Kirjonta piti sijoittaa pyyhkeen sivuun raitojen suuntaisesti, mutta minun kehysvalikoimallani teksti olisi ollut kovin keskellä pyyhettä. Alareunaan en halunnut tekstiä, sillä merellä iho kuivuu ja kaikki ylimääräinen karheus tuntuisi pyyhkiessä ikävältä. Yläreuna oli siis paras vaihtoehto.



Lankana oli tummansininen polyesteri (Marathon). Hiukan teksti painuu lyhytnukkaisenkin froteen sisään. Fontti voisi olla paksumpi, mutta oli vaikea löytää sopivaa fonttia, jossa J on mahdollisimman koristeellinen ja pikku-a tuommoinen "perus-a", ei käsinkirjoitetun näköinen. Alla kuva veneen kyljestä, josta otin fontin mallia.


Isompiakin pyyhkeitä veneessä tarvitaan ja tytöt saavat marjapuuron punaiset pyyhkeet. Aikuisille olen hankkinut pari retkeilijän pyyhettä, mutta mikrokuitu ei vaan jotenkin tunnu hyvältä ajatukselta kokovartalokuivaukseen. Katsotaan sitten käytössä mikä osoittautuu suosikiksi ja toimivaksi. Nimikointi on kuitenkin paikallaan, sillä märkien pyyhkeiden kuivatus tapahtuu ties missä ja naulakoistakin pyyhkeet voivat tippua kovassa kelissä sikin sokin. Alkukaude pyyhetarve on pientä, sillä emme edes välttämättä yövy missään. Päiväretkille nyt ensin!

Purjeveneilystä perheen kanssa voit lukea täältä: Tuulten tuivertamat.


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Neulottu naisten villaliivi

Aloitin viime keväänä tämän liivin teon, kun kaipasin lämmintä hartioihin ja selkään, mutten niinkään käsivarsiin. Halusin paksun langan ja isot puikot, että tulisi nopeasti valmista. Marketin lankaosastolta löytyi Novitan Siru-lankaa: villaa ja polyamidia. (Siru-nimi ei sovi tälle langalle: Möhkö voisi olla kuvaavampi...) Väri on harmaasta ruskeaan liukuva ja jonkin verran sain keriä purkaa, että löysin etukappaleisiin samat lähdöt. Malli löytyi Suuresta käsityölehdestä (3/2011).

Kappaleet valmistuivat keväällä, mutta niiden ompelu sekä kauluksen ja kädenteiden teko jäi syksylle. Eikä siinäkään kauaa mennyt, että miksihän olen siirtänyt tätäkin hommaa aina vaan eteenpäin? Napin sain ommeltua vasta nyt. Kummallista, että yhden napin ompelu voi kestää...

Joka tapauksessa nyt on lämmin kotivaate valmis. Pitkähihaisia t-paitoja voisinkin ommella alle, jos varastoistani vaan löytyisi jotain aikuiselle sopivaa kangasta...




Takin alle tämä liivi ei oikein sovi. Alimmasta kuvasta huomaa, että lanka on jo vähän nuhraantunut kainalon kohdalta. Takin alle pidettävään liiviin pitäisi tehdä istuvammat kädentiet kuin tässä mallissa. Mutta tämä toimii oikein hyvin nojatuolissa, kun neulon uusia vaatteita. (Neuletakkeja pari kesken ja kolmas aloitettu. Palmikkoliivi myös kesken sekä säärystimet, villasukat, sormikkaat...) Olisin voinut neuloa vähän pidemmän ja hiukan kapeamman liivin, mutta purkaminen on niin tylsää.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kosteutta kestävä sipulipussi veneeseen

Purjeveneen varustelu on mielikuvissa alkanut jo aika päiviä sitten, mutta konkreettisten vaateostosten lisäksi ei ole vielä muita hankintoja juuri tehty. Itselleni veneessä tärkeintä on tietysti ruoka, uni ja vessan toimivuus ;-) Turvallisuuteen luotan vähän sokeasti: kai se pursi pinnalla pysyy ja kaatumatta, kun ei siinä ole reikiä ja köli on painava. Kaikki läpiviennit on tietysti ihan supertiivistettyjä ja puutapit valmiina joka läpiviennin kohdalla, mutta nämä ovat miehen vastuulla ja hankintalistalla.

Mulle jää mietittäväksi ruokapuoli ja tekstiilit. Aloitin näitä kahta yhdistävästä eli itsetehdystä sipulipussista. Materiaali rautakaupasta, käytetään kai linjalankana, mutta paketissa luki "Dekorationsschnur". Paksuus 1,0 mm, pituutta 50 m. Silmällä katsottuna vahvuus on lähempänä kahta milliä ja nelosen koukulla virkkailin. Ohje löytyi bambulablogista. Sähäkän pinkki tuli. Maritimistä mies tuo valkoista narua, jos vaikka omenat saavat vähemmän räikeän pussin.



Veneessähän on kosteutta, siksi tämmöinen erikoinen lankavalinta. Meillä on kyllä lämmitin ja sitä on aikomus käyttää (pysyy toimintakunnossakin paremmin), mutta vielä toistaiseksi se on korjausta odottamassa. Mitä helpommin kaikki pinnat ja materiaalit on pestävissä, sitä hauskempaa veneilykin on. Jos materiaalit luonnostaan hylkivät hometta, aina vaan parempi. Petivaatteet ovat kyllä puuvillaa, samoin useimmat pyyhkeet, mutta olen ajatellut ottaa käytetyt aina viikonloppureissujen jälkeen kotiin pesuun. Tyynyjen ja peittojen kohtalosta en vielä tiedä. Patjojen alle olen ajatellut laittaa mattojenkin alla käytettävää liukuestettä, mutta en tiedä tuoko se mitään tuuletusrakoa patjan ja vanerin väliin. Toki patjat voi nostaa pystyyn ja ilmanvaihto vie kosteutta pois. Mutta silti mietityttää...

Kuvalisäys vielä tuosta narusta, jos joku muu etsii sellaista.