Näytetään tekstit, joissa on tunniste torttu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste torttu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. marraskuuta 2015

Trenditorttuu... Kinderpiirakka

Meillä yritetään nykyään leipoa vehnättömästi ja sokerittomasti. Eihän sillä tavalla synny mitenkään erityisen kaunista katsottavaa. Varsinkin kun monet reseptit jäävät littanoiksi ja värittömiksi, vaikkei ehkä kuuluisi. Mutta Halloweeniksi piti vähän säätää makeaa herkkua, niin bongasin netistä Kinderpiiraan. Minulta tämä villitys on mennyt ihan ohi, vaikka näitä on väännetty varmaan vuodenpäivät!



Ohjeen sovelsin kahdesta eri reseptistä. Tein gluteenittomista jauhoista ja käytin niitä enemmän kuin reseptissä, kun taikina näytti niin löysältä. Sokeria vähensin kolmasosalla. Vatkasin voin ja sokerin, lisäsin munat ja sitten kuivat aineet ja lopuksi sulan voin ja kuuman veden (ja sen ylimääräisen jauholisäyksen). Ihan en tuota kuuman veden lisäämistä ymmärtänyt, koska taikinaan tuli kuitenkin jo sulaa voita (joka voisi olla kuumaa). Jotenkin siis sienikakun ja "kuivan kakun" välimuoto tuo pohja. Vaniljakreemissä oikaisin käyttämällä kreemijauhetta. Suklaa on tummaa eikä maitosuklaata eikä muuten yhtään pahentanut makua! Toki siitä kindersuklaamunan imelyydestä jäädään kauas.

Kinuskikissa ja Tarun taikakakut olivat käyttämäni lähteet.

2 dl sokeria
2,5-3,5 dl glut. vaaleaa jauhoseosta
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1,5 dl kiehuvaa vettä
150 g sulatettua voita tai margariinia
2 munaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää kuivat aineet. Sulata voi ja kiehauta vesi. Lisää ne seokseen. Paista pohjaa pienellä pellillä noin 20-30 minuuttia 170-asteessa. (Minulla oli säädettävä uunipelti, mutta 60 cm leveän uunin pellille annoksen voi tehdä tuplana tai kertomalla aineet 0,75 eli kolmella kananmunalla.)

Vanilja-voikreemi:

160 g huoneenlämpöistä voita
2 dl vaniljakreemijauhetta
4 rkl kermaa

Vatkaa voi vaaleaksi. Lisää kreemijauhe ja vatkaa. Lisää kerma ja vatkaa tasaiseksi.

Suklaakuorrute:

200-250 g tummaa suklaata
50 g valkoista suklaata

Lyhykäisyydessään paista pohja valmiiksi ja anna jäähtyä. Vatkaa kreemi valmiiksi ja levitä pohjan päälle. Laita jääkaappiin suklaan sulattamisen ajaksi. Sulata molemmat suklaat käyttökuntoon ja laita vaikka pursotuspussiin. Tumma suklaakin jähmettyy äkkiä viileän kreemin päällä ja levittäminen kannattaa tehdä pieni alue kerrallaan. Sitten nopeasti valkosuklaa päälle raidoiksi ja vedä raidat hammastikulla tai terävällä veitsellä vuoroin vasemmalta ja oikealta. Ei kannata tikuttaa liian syvään: pintaan jää uurteita, kuten minulla. Tarkoituksena olisi saada pintaan suklaamunamainen rapsakka pinta, siksi suklaaseen ei lisätä kermaa tai voita.




Lopulta maku oli ihan jees (lapset tosin rakastivat), mutta jauholisäys ei olisi tarvinnut olla niin suuri. Tuli nimittäin hieman kuivahko pohja. Jos jaksan, niin testaan uudelleen. Mutta mieluummin voisi tämäkin piiras olla jauhoton ja vähäsokerisempi. Ja tietysti ilman valkosuklaata, kun ei se vaan sovi laktoosi-intolerantille. Myös kreemin irtoaminen pohjasta otti päähän. Siis leikkaamisvaiheessa. Lämmin terävä veitsi jääkaappikylmälle piiralle tuotti nättejä paloja, mutta hetken päästä leikatessa täytteet liukuivat minne tahtoivat.

Kokeilen seuraavaksi pohjaksi varmaan mantelijauhe-karppisokeri-yhdistelmää. Voimakkaampi kaakaonmakukin olisi poikaa. Mutta ei se kinderpiiras sitten enää ole :-D


perjantai 23. tammikuuta 2015

Ruususen marjapiiras

Nuorempi tytöistä (3 v.) otti tänään perjantaina reippaasti esiliinan ja huivin kaapista ja sanoi: "Nyt leivotaan!" Allekirjoittanut vähän ihmetteli, että jahas, mitä me nyt muka leivottaisiin. (Ja lounaskin oli vielä syömättä.) "No sitä piirakkaa!", neiti ilmoitti. Vieläkin ihmettelin ja lämmittelin lounasta. Sitten kun huutelin syömään, niin tyttö lopulta tuli kirjaa kantaen. "No tätä Ruususen piirakkaa." Aha, juu sitä. Satukirjassa on muutama prinsessan resepti tarinoiden lisäksi ja olin jo tiistaina sanonut, että voisinkin huomenna tehdä piirasta sillä välin, kun lapset olivat hoidossa. No enhän minä muistanut, töitäkin oli...

Tässä nyt piiras vähän muunneltuna.


Piirakkapohjaan:

125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
(1 kananmuna)

Ohjeen mukaan huoneenlämpöiseen voihin nypitään jauhot ja sokeri, mutta koska leipominen tuli niin yllättäen, laitoin jääkaappikylmän voin, jauhot ja sokerin monitoimikoneeseen ja ajoin seoksen muruksi. Seos näytti niin kovin muruiselta (=kuivalta), että lisäsin yhden kananmunan ja pyöräytin vielä koneessa taikinaksi. Esipaista pohjaa uunissa puolikypsäksi tai vähän kauemminkin. (Minun uunini 170-astetta noin 15 min.)

Täytteeseen:

1,5 dl vaniljakastikejauhetta
4,5 dl maitoa
5 dl marjoja (meillä mustikoita ja mansikoita pakastimesta)
2-3 tl perunajauhoja
sokeria

Tee vaniljakastikeaineesta (Sallinen) ohjeen mukaan kiisseli: käytä nesteenä maitoa. Ei haittaa vaikka kiisselin päiväys olisi jo mennyt, tässä versiossa ei maistunut yhtään vanhalle :-) Voit myös tehdä itse vaniljakastikkeen kermasta, maidosta, vaniljasokerista, perunajauhoista ja keltuaisista. Sekoita hieman sulaneisiin pakastemarjoihin perunajauhot. Kaada sitten esipaistetun pohjan päälle ensin kiisseli ja levitä sitten marjat tasaisesti. Paista vielä 15-20 minuttia uunistasi riippuen.


Alkuperäisessä ohjeessa vaniljakastike ja marjat eivät mene uuniin (pohja siis paistetaan kokonaan kypsäksi), mutta meidän piiras meni. Söimme piirakkaa vielä lämpimänä aikamoiset palaset. Pohja jäi vähän huonosti paistuneeksi, muttei nyt raakakaan ollut. Ehkä pidempi esipaisto ensi kerralla. Herkullista ja melko vähäsokerista!


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Vähähiilihydraattinen limejuustokakku

Sen verran on vehnäjauho ja tomusokeri pölissyt keittiössä viime aikoina, että on jo ollut ihan pakko miettiä leivonnaisten tekoa terveellisemmin. Pääruuissa karppaajan ohje on monesti: jätä pohja pois tai korvaa se kananmunilla (esim. pitsa). Päätin kokeilla juustokakkuuni kuitenkin jotain pohjaa ja mantelijauhetta jo löytyi kaapista. Kakkupohjan resepti löytyi googlaamalla täältä.



Karppaajallekin sopiva kakkupohja:

3 munaa
1 dl makeutusjauhetta
0,5 dl mantelijauhetta
0,75 dl soijajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Munat ja makeutusjauhe (Hermesetas) vaahdotetaan ja kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon. Paistetaan noin 15 min 155-asteessa kiertoilmatoiminnolla (uuni: AEG). Vaikka pohja on aika tuoreen oloinen, niin se kannattaa ehkä kostuttaa jollakin (hieman makeutetulla limemehulla) tai sivellä pohjan päälle limecurdia ihan ohut kerros. Soijajauhon voisi ehkä korvata kookosjauholla, sillä se vasta sopisi limen kanssa hyvin.



Täytteeksi teki mieli jotain raikasta ja Philadelphiajuustoista (yllätysyllätys!) Resepti Arlalta täältä. Koska en kokeilua varten halunnut ostaa purkillista limecurdia (enkä tiedä onko siinä käytetty voi laktoositonta), niin tein täytteen ja päälle asettelin väriä tuomaan keväisen vihreitä kiiwejä. Juhlatarjottavaan curdtahnan voisi tehdä itse ja saisi varmasti laktoositonta. Lisäys 2.6.2014: täytteeseen lisäsin 2 limen mehun ja kuoren, koska en tehnyt kiillettä.

Tässä puolikas täytemäärä - riittää neljälle tai kuudelle herkuttelijalle
1 dl laktoositon vispikermaa
200 g turkkilaista jogurttia 10 %
175 g Philadelphia maustamatonta laktoositonta tuorejuustoa
35 g sokeria tai makeutusjauhetta (alkuperäisessä ohjeessa sokeria on 1 dl eli n. 98 g)
1,5 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä
(Lisää kahden limen mehu, jos et tee kiillettä.)




Lopuksi vielä kiilteen ohje, jos vaikka joku kaipaa kevätkakulle myös upeaa ulkonäköä :-)

Kiille:

400 g lime curd-tahnaa
2 limen raastettua kuorta ja mehu
(1 liivatelehti)
vihreää elintarvikeväriä

Pelkkä curdtahna (kaupan) on sen verran löysää, että tuo liivatelehti voi olla paikallaan. Eli laita se likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kuumenna tilkka limemehua ja sulata liivatelehti siihen. Kaada seos limecurdtahnan joukkoon samalla sekoittaen ja lisää haluamaasi elintarvikeväriä, limemehua ja kuoriraastetta.

Kakusta tuli todella "limekäs" ilmankin kiillettä eli sopii hyvin raikkaan kakun ystäville. Mantelipohja taas on hyvin huomaamaton verrattuna vaikkapa keksipohjaan

maanantai 3. helmikuuta 2014

Mutakakkukokeilu pikana

Joskus on päiviä, kun vain pitää saada kakkua. Suklaakakkua mielellään :-) Meidän kissavanhus jouduttiin lähettämään taivaan niityille hiirijahtiin ja pidimme sille hautajaiset. Tiikerikakku olisi sopinut vallan mainiosti, mutta kaikenlaisen kiireen keskellä tämä 20 minuutin mutakakku sopi paremmin.

Ohje löytyi Pirkan sivuilta. Olisi voinut olla kosteampi (taikinassa vaikka siirappia tai sitä oikeaa suklaata), mutta kyllä sen nyt juuri ja juuri söi kermavaahdon kera. Paistoajaksi annettiin 15-20 min ja meillä oli ehkä sen 15 min. Olisi voinut 12 minuuttiakin riittää, varsinkin kun vuoka oli vähän laakeampi kuin 24 cm. Päälle valkosuklaata tuomaan "kissafiilistä".




Kesällä 2006


Ikävä Emppua...

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kurpitsapiirasta, kummitusmuffineita ja lakukinuskipaloja

Halloweenia juhlimme viime perjantaina ja leipomiset esitellään tässä. Mukavaa oli pitkästä aikaa leipoa makeita herkkuja ja kokeilla uusia reseptejä sekä tietenkin syödä herkkuja kynttilänvalossa.


Kinuskikissa toimi jälleen reseptiaittana. Häneltä otin haamumuffinien ja lakritsikinuskisuklaapalojen ohjeen. Myös suolaista piirasta tein hänen makean tulinen jauhelihapiiras -reseptillään, mutta siitä en ottanut kuvaa. (Ja pohjan tein soijajauhoilla: 100 g voita, 2 dl soijajauhoja, 2 rkl psylliumkuorijauhetta, 1/2 dl spelttijauhoja) Tällä kertaa en edes lähtenyt varioimaan makeita reseptejä, kun piti vielä pukea pari pikku noitaa, yksi iso noita ja yksi iso kummitus... Sitruunamuffinit saivat kermasta ja vaniljakreemistä tehdyn kummituksen päälleen. Silminä apteekin salmiakkia. Pari muffinia, jotka jäivät jääkaappiin, olivat saaneet hieman valuvan kosteat silmät, jotka silti pysyivät muodossaan. Ja sitruunamuffinit ovat todellakin kunnolla sitruunan makuisia: mehua tulee 1 dl. Monissa resepteissä on vain 2 rkl sitruunamehua ja se ei kyllä riitä mihinkään :)

Keltaisessa kulhossa on tikkareita ihan vain nenäliinaan käärittynä. Idean nappasin ehkä Napero Pirkasta netistä. Kaikkea kummitusteemaista on kiva askarrella: yleensä ne ovat nopeita tehdä, kun valkoista paperia (nenäliinoja, kangasta) aina löytyy nurkista.



Lakupalojen kuviot eivät ehkä ole aidointa Halloweenia, mutta nuo tiput, kuut ja heppa olivat sopivan pieniä muotteja varastostani. Kuu nyt sopiikin mainiosti syksyn juhlaan, mutta pikkuapurini tahtoi tehdä muitakin kuvioita. Kuviot ovat marsipaania keltaisella ja valkoisella värjättynä ja sitruuna-aromilla maustettua. (Ei siis mantelimassaa, kun se on isompi pötkö ja turhaan olisi jäänyt kovettumaan kaappeihin.) Päällys on hopeatoffeesta ja kermasta: tällä reseptillä saa myös jäätelöön tehtyä hyvän lakritsikastikkeen. Kotijäätelön teossakin voisin testata... Lakukinuskipalojen pohjan resepti on todella mehevä ja testaan sitä varmasti vielä mokkapaloille. Lakritsin maku päällisessä kun oli aika dominoiva, niin pohjan herkullisuus ei ehkä päässyt ihan oikeuksiinsa.


Kurpitsapiiraan kokeilu on ollut mielessä elokuusta lähtien, kun kurpitsan taimi tuotti neljä isoa kurpitsaa (noin 8-12 kiloa). Pari ensimmäistä jaksoin keittää, soseuttaa ja pakastaa, mutta kaksi muuta odottaa kellarissa. Piti kaivertaa toisesta lyhty, mutta ei aika enää riittänyt. Niinpä tein pakkassoseesta kurpitsapiiraan. Valutin vain nesteitä pois ja yhteensä käytin 1,5 litraa kurpitsasosetta. Nestettä siitä jäi yli noin litra, jonka voi käyttää sämpylätaikinaan. Reseptinä oli Helsingin Sanomien toimittajan Laura Kaapron bloggaama ohje. Mutta erona siis oli, että olin keittänyt soseen, en paahtanut uunissa. Ihan maukas piiras tuli, joskin ensi kerralla vaihdan pohjan jauhot täysjyväspelttiin, niin kuin olen yleensä tehnyt viimeaikaisissa leipomuksissani. On uskomattoman maukas tuo spelttijauho ja sopii ainakin suolaisiin piiraisiin ja omena- ja mustikkapiiraisiin. Täytekakkua en ole kokeillut spelttijauhoilla, mutta sekin päivä varmaan tulee. Myös ohjeesta poiketen kannattaa valita iso piirasvuoka (28 cm) sillä ihan turhaan taikinan nostaa irtopohjavuoan (24 cm) reunoille, kun se ei siellä pysy. En nimittäin nyt saanut käytettyä koko täytemassaa, kun reunat tippuivat alemmas.

Monissa kurpitsapiirasohjeissa on käytetty kondensoitua maitoa. Sitä testaan, jos makeanhammasta alkaa kolottamaan ennen joulua...

Tässä vielä arkistojen kätköistä kurpitsalyhtypikkuleivät (kaksi vuotta sitten leivottu). Näiden täytteenä oli porkkanamarmeladia, mutta nyt minulla olisi kurpitsamarmeladiakin... Jaksaisinkohan tehdä näitä uudelleen? Pikkuleivistä ei voi oikein koon puolesta puhua: keksimuotti on noin 7 cm halkaisijaltaan! Koristelu on tehty pikeerillä, joka ei ole kuvissa vielä kovettunut, siksi hymynaamat kiiltävät.


Nyt voisi olla hyvä aika palata vh-ruokavalioon ja sitten jouluna voi vähän hellittää maistelemalla konvehteja ja hedelmäkakkua. Monet jouluherkut voi onneksi tehdä ilman korppujauhojakin (kinkku, lanttulaatikko) tai jättää pääasiassa koristeen osaan (piparkakut).  Käsitöitä siis luvassa jatkossa!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Key lime pie

Key lime piirakkaa on pitänyt kokeilla jo kauan, mutta sitten Leila leipoi sitä televisiossa ja oli pakko ostaa purkki kondensoitua maitoa. Olen vältellyt kyseistä tuotetta, kun laktoosipitoisuudesta ei ole ollut tietoja. Nyt kuitenkin sitten kokeilin, eikä masu vaivannut vaikka söin kaksi (tai kolme) annosta piirasta.

Todella yksinkertainen resepti ja koristelussa voi käyttää mielikuvitusta.

Päällä sitruunamelissan lehtiä ja limenkuoriraastetta


Resepti oli Kotilieden isosta leivontakirjasta. Pohjaan tuli keksimurua (digestive), voisulaa ja ruokosokeria. (Tämän makuun en ollut ihan tyytyväinen: keksit pitää vaihtaa toisiin ja tarvitaanko lisäsokeria todella?) Täytteeseen 5 kananmunankeltuaista, n. 400 g kondensoitua maitoa (säilyke- tai hillohyllyltä), 1 dl limettimehua ja 1 rkl raastettua limetin kuorta. Pinnalle olisi voinut vielä pursotella kermaruusuja, mutta ei minusta kaivannut niitä.

Keksipohja sekoitellaan ja painellaan vuokaan. Keltuaiset vatkataan vaahdoksi ja limetin mehu ja kuoriraaste lisätään ja vatkausta jatketaan. Täyte kaadetaan keksipohjan päälle ja laitetaan pakastimeen kolmeksi tunniksi. Irtopohjavuoka tai leivinpaperi piirasvuoassa olisi voinut helpottaa palan irtoamista vuoasta. Mutta makuhan ei siitä tietenkään kärsinyt. Täyte oli oikeastaan limejäätelöä. Pitääkin kokeilla reseptiä jäätelökoneella ja tietenkin lisätä kermaa...

Mitä muuten tekisin viidestä valkuiaisesta? Marenkeja ei meillä syödä ja proteiinimunakaskin tuolla määrällä tehtynä voisi jo tökkiä. Sorbettiin saisin ainakin osan valkuaisista hukattua.

torstai 25. lokakuuta 2012

Amerikkalainen omenapiiras

Amerikkalaisen omenapiiraasta ilmeisesti tekee kansi ja mahdollisesti mausteena käytetty muskottipähkinä. Mutta koska minulla ei ole omaa kokemusta Amerikasta, niin parempi nimitys tälle piiraalle voisi olla Aku Ankan piiras, koska se ulkonäöllisesti muistuttaa sarjakuvassa esiintyviä yksilöitä.

Taikinaksi voitaikinaa 500 g suoraan kaupasta, sisälle omenakuutioita, voita, sokeria, sitruunamehua, kanelia ja muskottipähkinää. Sisällön kiehautin kattilassa nopeasti ja kippasin kaulitun pohjan päälle. Kanteen kuvioita kukkatyökaluilla (veitsikin toimii) ja nipistelin reunat yhteen ja leikkasin ylimääräiset pois. Kananmunavoitelu ja uuniin.






Muistutukseksi itselle, että ensi kerralla tee taikina itse (lisää myös vähän sokeria) ja paista kuumemmassa. Nyt taikina oli kovaa, hiukan sitkeää ja ehkä ennemmin kuivunutta kuin paistunutta. Kermavaahdon kanssa silti ihan ok. Sisään voisi ujuttaa myös jotain pähkinöitä (pekaani?) ja calvadosta.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Mantelinen omena-luumupiiras

Löysin peräti kuusi ihanaa reseptiä Maikkarin sivuilta parhaaseen omena-aikaan. Mieleni teki leipoa luumupiirasta, mutta siihen löytyi vähemmän ohjeita. Ja luumut pitäisi viitsiä kuoria, koska lämmetessään uunissa kuori kitkeröityy. Piiras ei sitten ole enää lempeä luumupiiras, vaan pikemminkin kipakka kriikunatorttu :) Parhailta luumut maistuvat kyllä sellaisenaan. Alla olevaa ohjetta siis vähän sovelsin, jotta sain käytettyä ostamiani luumujakin. Jauhoina oli täsjyväspelttijauhoja. Söimme piiraan vaahdotetun kerman kera.



Mantelinen omenapiiras
 
4 omenaa (käytin omenoita ja luumuja)
150 g voita 
1 ½ dl sokeria 
1 kananmuna 
3 dl vehnäjauhoja (käytin täysjyväspelttiä)
1 tl leivinjauhetta 
½ dl kuorittuja manteleita
Koristeluun:
tomusokeria

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita voi ja sokeri ilmavaksi, lisää kananmuna. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe, sekoita taikinaan. Levitä taikina voideltuun ja leivitettyyn irtopohjavuokaan, halkaisijaltaan n. 24 cm.
2. Kuori ja halkaise omenat, poista siemenkodat. Laita puolikkaat leikkauspinta alaspäin ja leikkaa niihin viiltoja lähes pohjaan asti. Pistele omenat viillot ylöspäin taikinaan.
3. Paista uunissa 35-40 minuuttia. Paahda mantelit kuivassa, kuumassa pannussa ja ripottele piirakalle tomusokerin kera. Kevyesti vatkattu kerma maistuu piirakan kanssa hyvin.