Näytetään tekstit, joissa on tunniste sokerimassakoristeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sokerimassakoristeet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Pikkuleipiä talviteemalla (Frozen-synttärit)

Vielä on talvea jäljellä... Hassua miten omassa mielessä syksy ei tuntunut ollenkaan alkavan, joulukin tuli ihan yhtäkkiä, talvi ei meinannut alkaa eikä pysyä, ja nyt on vielä(kin) talvi, vaikka maaliskuu olisi kevätkuukausi. Mulla ei ole kevätolo: en ole aloittanut taimikasvatusta lainkaan, mikä on varsin huolestuttavaa... Viherpeukaloni on kai päättänyt pitää välivuoden.

No joka tapauksessa talviset frozenpikkuleivät eivät tuntuneet yhtään liian talvisilta leipomuksilta tytön 8-vuotisjuhliin. Teimme dominokeksireseptillä sydänpikkuleipiä sekä spiraalikierteitä sinivalkoisina. Molemmat reseptit Kinuskikissan sivuilta, mutta dominoiden täyte Oreokeksien täytteen ohjeella ja spiraalikeksitaikinaan käytin lisäksi kermaa noin puoli desilitraa.



Sinisen osan spiraaleissa värjäsin pastaväreillä (tumman sininen, Royal Blue). Kuvissa se on vähän turkoosiin taittava, mutta lapsille kelpasi :-) Taikina oli helppo työstää silikonisen kaulinta-alustan päällä kumpikin puoli vierekkäin. Sinisen sai siitä kipattua viereisen levyn päälle kätevästi. Levy rullalle ja rulla pakastimeen. Hups, jäi sinne vähän pitkäksi aikaa! Onnistui silti tuo leikkaaminen ja vain pari ensimmäistä pakastepiparia mureni. Hetki huoneenlämmössä ja leikkaaminen onnistui. Pipareita voi vielä muotoilla pellillä pyöreämmiksi, sillä leikkaaminen vähän litistää rullaa.

Koristelua varten sulatin sinisiä candy melts -nappeja ja sokerimassasta painoin muotilla lumihiutaleita. Sokerimassakoristeet tein vain muutama tunti ennen keksien koristelua ja hyvin ehtivät kovettua. Nuo candy meltsit maistuvat ihan valkosuklaalta, mutta eivät ole kaakaota nähneetkään ja sisältävät laktoosia. Mutta tulipahan testattua ;-)



Suklaasydämet on pikeerillä ja strösseleillä koristeltu. Tyttö jaksoi itse asetella suurimman osan minilumitähdistä, mutta huokaili kyllä että aika työlästä on. Strösseleitä sentään saattoi ottaa hyppysellisen ja vain ripotella.



Taikina oli varsin hyvänmakuinen ja helpompi leipoa kuin yksikään aiempi suklaataikina. Lisäkikkana viilensin kylmäpaketeilla pöytää kaulinta-alustan alta aina jokaisen taikinapalan oton välissä. Haaveena oli tehdä tietysti lumitähden mallisia pikkuleipiä, mutta malli repeili ennen kuin keksin tuon viilennyskikan. Myös viilennettävä kaulin voisi toimia tai erillinen marmorilevy, jollainen suklaamestareilla taitaa olla tai ylipäätään viileämpi keittiö. Leivinuunilla lämmittäminen pikkuleipäpäivänä ei ole suositeltavaa!



Tyttö on innoissaan Frozensynttäreistään! Hoksaa kaikkia juttuja, mitä äitinsä on pyöritellyt mielessään leipomuksia suunnitellessa. "Nää spiraalit on vähän niinkuin niitä Elsan lumipyörteitä..." Ja vaikka lumitähtimuotti ei suklaataikinassa toiminut, niin sydämetkin sopii teemaan, kun Elsa kerran vahingossa jäädytti Annan sydämen...

Lisää leipomuksia on tulossa, kunhan on ensin kakku koristeltu ja juhlat juhlittu!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Synttärikakku: paahdettua valkosuklaamoussea ja vadelmia

Tyttöjen sukulaissynttäreitä vietettiin mummolassa pääsiäisen aikaan. Tein sinne kermakakun paahdetulla valkosuklaamoussella ja metsävadelmilla täytettynä. Päällä oli pinkkiä marsipaania nuoremman tytön toiveesta, mutta vaihtelun vuoksi vain kakun kansiosassa. Päällä sokerimassaliljoja ja -kukkia sekä vispikermapursotuksia.



Kakkua tehtiin pitkäperjantaina ja liivatelehdet unohtuivat kotiin. Niitä sitten metsästettiin sukulaisilta ympäri Hämettä... Mitä opimme tästä: aina on oltava liivatelehtiä kaapissa ja sukulaistenkin kaapissa! Täytettähän ei voinut enää vaihtaa, sillä olin paahtanut valkosuklaat jo kotona ja jotenkin ne piti käyttää. Jos olisi ollut aikaa, pelkkä valkosuklaakin olisi saattanut hyydyttää moussen.

Paahtovalkosuklaamousse (Ohje on mukaeltu versio Kinuskikissan Helpot suosikit -kirjasta s.25)

Kiisseliin:
250 g valkosuklaata
1 rkl sokeria
2 rkl perunajauhoja
5 dl täysmaitoa

3-4 liivatelehteä
vettä
3 dl vispikermaa

Pilko valkosuklaat leivinpaperin päälle uunipellille ja levitä huolellisesti. Paahda 150-asteessa ja vahdi tarkasti etteivät pala. Aikaa menee 5-10 minuuttia. Jos menee liian tummaksi (palavat ennen pohjasta kuin päältä), niin tee uusi erä. Jäähdytä. Rouhi monitoimikoneella hienoksi jauheeksi. Tämä jauhe säilyy varmaan muutamia päiviä käyttökelpoisena, kunhan suojaat kosteudelta ja liialta lämmöltä.

Sekoita sokeri ja perunajauhot kattilassa ja lisää maito. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Ota pois levyltä ja lisää valkosuklaarouhe. Sekoittele, kunnes suklaa sulaa ja jäähdytä sitten vesihauteessa (tai pakkasilmassa ulkona suojattuna).

Laita liivatelehdet likoamaan keittolautaselle, jossa on vettä. Liivatelehdet peittyvät juuri ja juuri ja vettä kuluu tosi vähän verrattuna kulhossa liottamiseen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sulata liivatelehdet kuumaan vesitilkkaan ja sekoita liivatteet kiisselin joukkoon. Lisää sitten hieman kermavaahtoa kiisseliin ja sekoita hyvin. Lisää sitten loput vaahdosta käännellen, ettei vaahto laske.


Valkosuklaamoussen maku jäi vähän vaimeaksi kakun välissä. Sitä olisi voinut olla juustokakkumaisesti paljon paksumpi kerros, mutta sitten kakku olisi pitänyt hyydyttää vuoassa (jota ei ollut mummolassa mukana). Suklaatakin olisi voinut käyttää enemmän, mutta en vaan pystynyt. Makeutta nimittäin löytyi. (Ja laktoosittomana olen aina vähän voinut valkosuklaata ottaa, muttei missään nimessä palakaupalla.) Mousse oli parhaimmillaan valmistusastiasta lusikoituna: hyydyttyään siitä oli jotenkin kadonnut jotain. Ehkä liivatetta tuli lopulta sitten liikaa, kun varmuuden vuoksi laitoin niitä neljä.


Metsävadelmat olivat aika kirpakoita ja tasoittivat makeutta. Kokonaisuutena ihan kelpo kakku ja tarpeeksi pinkki meidän nelivuotiaalle ;-)

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Korallinsävyinen ylioppilaskakku

Sain kunnian tehdä kaksi täytekakkua miehen siskon tytön (tarkkaavainen lukija huomautti väärästä muodosta (kaikkea sitä sattuukin), nyt on korjattu) ylioppilasjuhliin. Toiveena oli korallin ja persikan sävyisiä kukkia oikein ryöppynä ja ilman mitään selvää viitettä ylioppilaaksi tuloon (ei siis lakkia eikä lyyraa kakun päällä). Juhla-asu oli myös korallinsävyinen ja mielestäni pääsin sävyssä aika lähelle  ;-)



Mitoitin kakut 15 ja 20 hengelle ja hyvin riittivät. Tarkkaa lopullista syöjien määrää en tiedä, mutta juhlissa oli myös suklaamoussekakkua ja gluteenitonta kakkua sekä suklaalähde dipattavineen, niin varmasti kakut riittivät.



Täytteeksi toivottiin prinsessakakun täytteitä eli vaniljakiisseliä kermavaahdolla sekä vadelmahilloa (joka ihan oikeaoppisesti taitaa kuulua opera-kakkuun). Kiisselin tein keltuaisista, kuohukermasta ja maidosta perunajauhoilla suurustaen sekä maustoin sokerilla ja vaniljasokerilla. Vadelmahillo oli kaupasta vähäsokerista versiota omien pakastimien jo ammottaessa tyhjyyttään vadelmien suhteen. Pienempään kakkuun tuli kaksi väliä ja isompaan kolme. Pohjia kostutin maltillisesti sitruunamehu-tomusokeri-vesiseoksella (vähän niinkuin spritea ilman kuplia).

Pohjat olivat 5 ja 6 munan sienikakkupohjan ohjeella ja vuoka 25 cm halkaisijaltaan. Sokerikreemiä tein aluksi liian vähän (2,5 kertaisena), joten tein sitä lisää vielä puoli annosta. Kreemiä kului siksi niin paljon, että pursotin jokaisen täytekerroksen reunaan "stopparin" 10 numeroisella tyllalla: vadelmahillo ja vaniljakiisseli+kermavaahto pysyivät taatusti kakun sisällä. Tässä resepti  (alunperin Kinuskikissalta) pienen 24 cm kakun kuorrutteen alle:

125 g voita
0,5 tl vaniljasokeria tai vaniljauutetta
n. 250 g tomusokeria (vähemmänkin riittää - varsinkin jos vähentää veden määrää)
1 rkl kylmää vettä (tai lämmintä, jos kreemi on liian kovaa)

Notkista voi sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri ja tomusokeri parissa erässä. Vatkaa hyvin sekaisin ja lisää tarvittaessa vettä, jotta saat hyvin kakun päälle levitettävän massan.




Päällys oli marsipaania hieman valkoisemmaksi värjättynä ja kukat sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta (2:1 tai 3:1). Käyttämäni sokerimassa (Renshaw Ready to roll icing) oli ihanan pehmeää, mutta toisaalta vaati tuon marsipaanin seurakseen, että työstäminen oli helpompaa. Kukat kuivuivat parissa päivässä, mutta keskustan pikeeri ei meinannut kuivua... Ei se haitannut, mutta asettelun tein pinseteillä, etten olisi painanut sormenjälkiä kukkien keskustaan.

Kakkujen kuljetusmatka ei ollut pitkä, mutta muutama kukka tipahti matkalla. Olin varautunut korjauspaketilla, joten sain korvattua pudonneet ja hajonneet kukat uusilla. On siis hyvä olla aina muutama varakukka, niin ei synny mitään katastrofia tai paniikkia juhlamieltä laskemaan :-)


Tarkkaan pitää ajankäyttö miettiä, jos tekee kakkuja toisen juhliin, joihin itsekin menee vieraaksi. Nyt juhlat olivat vasta klo 14, joten hyvin ehdimme koko perhe hoitaa aamutoimet ja lounaan, ja tietenkin tehdä kakut valmiiksi. (Kukat olin tehnyt jo viikolla valmiiksi.) Mutta mieskin joutuu näissä minun kakkutalkoissani aina osallistumaan vähintään imuroinnilla, lastenvahtimisella ja tiskaamisella. Useimmiten myös marsipaanikilon värjääminen ja pehmentäminen vaatii miesvoimaa. Kiitos siis omalle kullalleni, kun jaksat näitä "ruoka on taidetta" -hetkiä...


Käytetyt muotit yläkuvassa.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

60-vuotiskakkuja: vadelmakakku suklaalla ja kermalla

Kunnon juhlat tarvitsevat kunnon kakun ja kyllähän ruusukoristeiset kakut ovat aina näyttäviä. 60-vuotisjuhliin tein toiseksi kakuksi perinteisen täytekakun kauden marjoilla tietenkin. Aitoja ruusuja ei pihastamme löytynyt, mutta askartelin sokerimassaruusuja ja lehtiä. Hidasta oli, mutta helteestä huolimatta ruusut kovettuivat ja pysyivät (melkein) ehjinä perille saakka. Marsipaania ei olisi voinut varmaan ajatellakaan, vaikka se massana antaa työaikaa.


Päällä suklaakuorrute (suklaata, kermaa, voita), kermapursotuksia, sokerimassaruusuja ja valkosuklaaspritsauksia. Suklaakuorrute ei tullut tasainen ja helle teki kermapursottelusta todella työlästä, mutta kakku siitä kumminkin tuli. En yhtään tykkää suuren kermamäärän pursottelusta, sillä kerma lämpiää pursotinpussissa ja toisesta päästä pursotinta melkein valuu tavaraa ulos, huoh... Floravispiä aina kehutaan, mutta se ei ole kermaa eikä sitä saa laktoosittomana (vai saako, en ole moneen vuoteen tarkistanut). Siksi alkaa kondiittorin kreemit kiinnostaa (itsetehtynä tietenkin). Tai italialainen/sveitsiläinen marenki: voisiko sillä kuorruttaa kakun?

Ruusuissa käytin kolmea erisävyistä sokerimassaa ja lopuksi töpsöttelin vaaleanpunaista jauheväriä sinne tänne. Lehtien vihreä sekoitettu kolmesta eri väristä: leaf, kelly ja peach.

Vadelmamoussea, mmmm...
Täytteeksi laitoin vadelmamoussen tuoreista metsävadelmista ja kermavaahdosta. Tuli ihan parasta. Ei mitään hapanmaitotuotetta peittämässä vadelman hienoa aromia, vain ripaus sitruunamehua. Ohje Eurodélices-kirjasarjan Leivonnaiset-osasta Vadelmaunelma-kakun vadelmakreemi. (On muuten järisyttäviä ohjeita...)

4 dl kermaa
140 g sokeria
1 tl sitruunamehua
6 liivatelehteä (laitoin 7)
300 g vadelmia

Survo vadelmat puunuijalla ja lisää sokeri. Liota liivatelehtiä ja sulata ne kuumaan sitruunamehuun (lämmitä tarvittaessa kattilassa hieman lisää). Sekoita vadelmasoseen joukkoon. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siitä pieni osa vadelmasoseen joukkoon. Sekoita ja lisää loppu kerma varovasti käännellen. Laita kylmään odottamaan kakun kokoamista.

Pohjana oli normaali sokerikakkupohja: 6 kananmunaa (344 g), 225 g sokeria, 200 g puolikarkeita vehnäjauhoja. Paistoin 155-asteessa 55 minuuttia. Kostutin pohjan vadelmauutteella ja sitruunamehulla maustetulla vedellä.