Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohje. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohje. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. elokuuta 2015

Bussikorttipussukka

Meilläkin on nyt ihan oikea koululainen! Miten se äitin mussukka on kasvanut noin äkkiä... Kouluun mennään yleensä bussilla, mitä nyt alkupäivinä kuskattiin. Pelkkä koulukin oli tarpeeksi jännittävää ilman bussimatkan jännitystä.

Asumme sen verran maalla, ettei olla bussilla liikuttu minnekään. Junalla kyllä on Helsinkiin menty, mutta sillä on päässyt ilmaiseksi tähän asti. Nyt koululainen tarvitsee oman bussikortin ja sekä äidillä että tytöllä on huoli miten se pysyy matkassa mukana. Niinpä surautin pienen pussukan, jossa bussikortin lisäksi mahtuu olemaan kirjastokortti.



Netti on pullollaan pussukkaohjeita, mutta saat tästä myös teko-ohjeet.

Tarvitset puuvillakankaita, kaksipuoleista tukikangasta, tarraa, nauhaa, metallilenkin ja Rainbowloom-lenkkejä. Pakollisia näistä ovat vain kangas ja tarra, muut osat ovat sovellettavissa :-)


Kuvassa näkyvät kaikki tarvikkeet ympärille ommeltavaa kanttausnauhaa lukuunottamatta.

Tarvitset:

  • taustakankaan ja sen oikealle puolelle samankokoisen palan samaa tai eri kangasta (minulla tausta oli pallokuvioista ja edusta yksiväristä) 9,3 x 14 cm sekä väliin saman kokoinen tukikangas
  • kirjastokorttitasku 9,3 x 22 cm kahtia taitettuna ja väliin 9,3 x 11 cm pala tukikangasta
  • bussikorttitasku 9,3 x 19 cm kahtia taitettuna ja väliin 9,3 x 9,5 cm pala tukikangasta
  • läppää varten pala puuvillaa, esim. 9x 10 cm nelinkerroin ommeltuna tai sopivaa nauhaa
  • tarran molemmat puolet
  • nauhaa ripustuslenkkiä varten
  • metallirengas (avainrenkaaksi tai rannelenkkiä varten)
  • rannelenkkiä varten nauhaa, kuminauhaa tai Rainbowloom-lenkkejä


1. Sovita kappaleet päällekkäin ja trimmaa tarvittaessa sopivammaksi.




2. Ompele läppäpala ympäriinsä ja kiinnitä sitten tarrapalat läppään ja etummaiseen taskuun.



3. Sovita kirjastokorttitasku sopivaksi ja ompele taskun pohja sopivalta korkeudelta kiinni taustakappaleen oikealle puolelle.



4. Sovita muutkin palat kohdalleen ja ompele aputikkaus ympäriinsä.



5. Ompele ripustusnauha kunnolla paikalleen.

6. Ompele kanttausnauha ensin nurjalle puolelle avattuna ja sitten trimmaa kulmat ja käännä nauha oikealle puolelle. Ompele.

7. Tee Rainbow loomeilla esim. inverse fishtail -mallilla nauha, joka mahtuu lapsen ranteen ympäri hyvin, vaikka olisi hansikas kädessä. Kiinnitä metallilenkkiin tukevasti. Valmista tuli!



torstai 30. huhtikuuta 2015

Petit skirt - runsas röyhelöhame

Hauskaa ja värikästä vappua! On ihanaa olla tyttö, kun saa pukeutua niin häkellyttävän kauniiseen vaatekappaleeseen kuin petit skirt :-)

Aivan kuin olisi itse muhkein pioni tai runsain ruusu.



Sain New Yorkin tuliaisena valmiiksi kaitaleiksi leikattua nailonia (ei rispaantuvaa laatua). Tai no itse valitsin nettikaupasta värit ja määrät ja mies tilasi ne hotelliinsa ;-) Ompeluohjeena käytin Make it & Love it:n ohjetta. Kankaat oli helppo tilata jaardeissa ohjeen mukaan, mutta kotonapa minulla olikin vain metrimitta... Mutta periaatteessa sai vetää koko rullan auki ja jakaa kahtia, koska hameen kerroksia tuli kaksi. (Älä missään nimessä vedä rullaa auki, jos käytät Ruffler footia!!) Eikä se nyt ole edes metrilleen tarkkaa tässä työssä: röyhelöitä tulee kyllä ihan riittävästi.

Tarvitaan:

  • 2 kappaletta yhdeksän metrin suikaletta purkautumatonta nailonsifonkia (nylon chiffon) (leveys 4, 5 tai 6 tuumaa käyttäjästä riippuen)
  • 2 kappaletta 4,5 metrin suikaletta (sama leveys kuin edellisessä suikaleessa) --> 27-30 metrin rulla siis riittää
  • noin 55 metriä  kapeampaa (2 tuumaa) mielellään eri väristä nailonsifonkia (en ole varma käytinkö kaiken tuon määrän, sillä rullaan jäi vielä paljon, enkä muista miten paljon tilasin)
  • satiinia tai silkkiä vyötärökappaleeseen 100 cm x 28-32cm kaitale (Kaitele ommellaan renkaaksi ja taitetaan pitkittäissuunnassa kahtia - korkeus riippuu siis edellisten kaitaleiden leveydestä ja hameen käyttäjästä)


Käytin vanhaa ompelukonettani, koska uusi Topaz on niin fiksu, että se ompelee näinkin ohutta kangasta aivan kauniisti. Mokomakin! Kun haluaisin automaattista rypytystä!

Tästä se lähtee: 27 metriä mustaa röyhelöä tulossa! Hieman jouduin käsin vetämään kangasta, ettei röhelöstä tullut liian lyhyttä. Kannattaa silti jättää pitkät aloituslangat.

Ja sitten tasataan röyhelöt yhdeksälle metrille ja kiinnitetään vaaleanpunaiseen kaitaleeseen.

Näyttää jo aika herkulta!
Nuppineulakiinnitys ei aivan pitänyt mittaansa, vaan jouduin lopulta irrottamaan muutaman neulan ja ommellessa tasaamaan rypytetyt kaitaleen rypyttämättömään. Mutta neulakiinnityksestä oli se etu, että röyhelökaitale ei ollut kierroksella. Spiraaliksihan se väkisin menee rypytysvaiheessa. Kuten sanottu, hidasta, mutta ei vaikeaa.

MUTTA. Tähän se homma sitten tyssäsi vuosi (vai kaksi?) sitten. Aloitin huhtikuussa ompelut, mutta sitten tulivat puutarhatyöt hoidettaviksi ja sitä myöten kädet menivät ihan karheiksi. Ei voinut ajatellakaan tasaavansa jotain nailonröyhelöä toiseen nailoniin. Sittemmin homma alkoi vaan tuntua liian työläältä. Oikeasti tuohon ensimmäiseen yhdeksään metriin meni pari kolme päivää lastenhoidon lomassa.

Sitten ostin Ruffler Footin. Oi että mikä ihanuus ja autuus! Johan alkoi taas ompelukone hurista. Päivässä tuli tehtyä hame loppuun ja seuraavana päivänä toinen. (Eikä siinä näinkään kauaa olisi mennyt, mutta halusin käyttää pinkit materiaalit täsmälleen loppuun ja välillä siis purin. Ruffler footilla ei voi ihan niin sentilleen säätää menekkiä, eikä se haittaakaan, jos on rajattomat nailonvarastot.) Ruffler footilla ommellessa voi viritellä nailonrullan kulhoon kynän tai kapustan avulla ja antaa kaitaleen juosta sieltä samalla kun ompelee. Välillä voi toki mitata montako metriä on tullut ommeltua, ettei lopu rulla kesken. Youtube auttaa näiden niksien löytämisessä.

Yhdeksän metrin suikaleeseen siis rypytettiin mustaa kaitaletta ja sitten pinkki kaitale rypytettiin 4,5-metrin kaitaleeseen kiinni. Tämä toistetaan toisilla kaitaleilla. Sitten ommellaan satiinikaitale ympyräksi, mutta takasaumaan jätetään nauhoja varten tuuman aukko oikealla puolelle (tai minkälevyistä nauhaa nyt käyttääkin). Sitten kaitale taitetaan pitkittäissuunnassa kahtia ja silitetään taitekohta. Vielä ei kannata pujottaa nauhaa. Kumpikin 4,5-metrinen kaitale rypytetään satiiniin sopivaksi. Toinen kiinnitetään nurjat puolet vastakkain (päällimmäinen helmaosa) ja toinen satiinin oikeapuoli ja sifongin nurjapuoli vastakkain. Niin että saumanvarat jäävät kerrosten väliin, kun hame on taitettuna vyötärökohdalta.

Ruffler footilla tämäkin menee, mutta joutuu tekemään testikertoja ylijäämäsuikaleilla ja laskemaan hieman miten pitkälle matkalle esim. 50 cm sifonkia pitää rypyttää, jotta kaikki mahtuu, eikä kaitale toisaalta lopu kesken (noin 9 senttiin). Laitoin sifonkiin neulat puolen metrin välein ja satiiniin pienet lyijykynämerkit 9 sentin välein ja tarkkailin näin että kaitale riittää koko matkalle. Ruffler footissa voi siis säätää paitsi piston pituutta, niin laskoksen syvyyttä (ruuvilla) ja sitä miten tiheästi laskostetaan (joka pistolla, joka 6. tai 12. pisto). Minulla oli piston pituus jotain 3-5 millin väliltä, rypytys joka pistolla ja ruuvi keskiasennossa. Jouduin näitä säätämään ompelun aikana, että kangas meni tasan.



Välillä piti hakea vähän sopivaa satiininauhaa ja miettiä kiireesti sopivan paidan kaavat ja materiaalit. Sitten vain satiininauhan ompelu kuminauhaan (15 cm lyhyempi kuin mekon käyttäjän vyötärö) ja pujotus kujaan. Satiininauhan päätä kannattaa sulattaa sytkärillä etteivät purkaannu. (Älä nokea.) Sitten vielä kiiruusti otimme valokuvia. Puuh! Joskus vaan synttäreitä pukkaa ihan kahdet per päivä ja monet kuukaudessa, että kyllä sitä hameille käyttöäkin löytyy.




Pikkusiskon hame on pinkki ja siinä vaaleanpunainen röyhelö. Pikkusiskoa vaan ei meinaa saada kuviin mukaan... Isosisko poseeraa jo aika tottuneesti. Koskahan alkaa pyytää palkkaa?



Ehkä vielä joskus saan kivan yhteyskuvan meidän muruista... Ja sitä odotellessa voi vaikka tilata lisää sifonkia Ameriikasta. Äitikin ihan vähän haluaisi tuollaisen hameen (alushameeksi tosin)...

maanantai 2. helmikuuta 2015

Luistinten teräsuojat lapsille

Lasten jalat kasvavat hurjaa vauhtia ja luistimia saa olla vaihtamassa melkein vuosittain. Luistimissa ei yleensä ole teräsuojia mukana, sillä nehän menevät useamman kokoisiin luistimiin. Käytössä luistimet tarvitsevat jotkut suojat, etteivät riko säilytyspussiaan. Nämä suojat myös imevät kosteutta, niin ettei pussi kastu.

Nämä suojat ompelin kierrätyskankaista ja käytin jopa kierrätettyä kuminauhaa housunlahkeista. Sisäpuoli on vanhaa froteepyyhettä ja päällipuoli ompelutöistä ylijääneitä tilkkuja.




Tässä tulee ompeluohje, jolla saat mitoitettua suojat sopiviksi juuri sinun luistimiisi.

Tarvitset:

  • froteeta tai muuta paksua kosteutta imevää kangasta 
  • päällikangasta (minulla oli collegeneulosta ja joustavaa velouria)
  • kuminauhaa

Mittaa luistimen terän pituus (esim. 24 cm) ja kerro se 1,5:llä. Mittaa luistimen terän korkeus kengän reunaan saakka ja kerro se 2:lla ja lisää 5-6 cm (tämä on kuminauhakujan ompeluvara). Kuminauhan pituus on teränpituus x 1,25 (riippuu toki kuminauhasi joustavuudesta).

Esimerkiksi:

  • kankaan pituus 24 cm x 1,5 = 36 cm
  • kankaan korkeus 4 cm x 2 + 5 = 13 cm
  • kuminauha (leveys 5 mm) 24 x 1,25 = 30 cm                      

Leikkaa sisä- ja päällikankaasta kaksi suorakaiteen muotoista palaa, esimerkissä 36 x 13 cm. Aseta sisä- ja päällikangas päällekkäin ja saumuroi pitkät sivut yhteen. HUOM! Jos haluat nimikoida suojat esimerkiksi kirjontakoneella, älä leikkaa kangasta suorakaiteiksi. Piirrä sen sijaan kankaalle palan koko, pingota iso kangas kehykseen ja brodeeraa. Leikkaa vasta sitten sopivaksi. Jos voit käyttää jotakin liimapintaista tukikangasta (esim. Gunold Filmoplast), silloin onnistuu pienemmänkin palan nimikointi, kun kangasta ei tarvitse pingottaa lainkaan.

Taita sitten lyhyet sivut oikeat puolet vastakkain ja saumuroi tai ompele suoraan tai hieman viistoten terän pään mukaan. Käännä pussi oikein päin.

Ompele kuminauhakujat ensin toiseen reunaan ja sitten toiseen. Jätä kummastakin päästä ompelematta: kuminauha on helpompi pujottaa paksuun kujaan. Jos nauha katkee, se on myös helppo vaihtaa, kun pujotusaukot on jätetty auki.

Mittaa sitten kuminauhan pituus, merkitse pituus kynällä, mutta älä katkaise vielä. Pujotus on helpompaa, kun toinen pää ei karkaa. Pujota sitten kuminauha, ompele päät päällekkäin ja katkaise vasta sitten merkin kohdalta. Voit myös pujotuksen jälkeen sovittaa suojaa terän ympärille ja päättää sopivan mitan. Jos käytät leveämpää kuminauhaa, lisää leikkuuvaiheessa kankaan korkeuteen muutama milli lisää nauhakujaa varten.

Asettele rypytys kohdilleen ja pistä suojat luistimiin. Vaikka suojissa on froteepyyhettä, ei luistimia ole silti tarkoitus jättää suojiin seuraavaa käyttökertaa varten. Aina pitää muistaa kotona kuivata luistimet ilman suojia!

I sewed ice skate soakers (or blade covers) from old terry cloth towel and fabric sraps.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Virkatut joulupallot

Kun ei ole lunta, niin tehdään sitä itse. (Pätee muuten yllättävään moneen muuhunkin asiaan: jos jotain ei ole, tehdään itse.) Tässä pikkuisia villaisia lumipalloja Novitan 7 Veljeksestä. Alempaa löytyy ohje palloon.


Pienen pallon (maks 18 kiinteää silmukkaa per kerros) virkkaa nopeasti ja illalla tv:n lempisarjaa seuraten saa ainakin kolme tehtyä. Minä kiinnitin hopean värisen virkatun ketjusilmukkalenkin palloihin, mutta joku nauha tai lankakin käy mainiosti, miksei siimakin. Palloa ei kannata ehkä antaa lemmikin leluksi, sillä koiruli voi vaikka nielaista pallon.





Lisäyskerroksia lisäämällä voi pallon kokoa kasvattaa. Tämä oli simppelisti näin:

Tee aloituslenkki sormen ympärille ja virkkaa siihen 6 ks.
2. krs: Tee jokaiseen silmukkaan 2 ks, on yht. 12 ks.
3. krs: Lisää sitten silmukkamäärää virkkaamalla ensimmäiseen ks:aan *1 ks ja seuraavaan 2 ks*. Toista vielä viisi kertaa, on yht. 18 ks.
4.-7/8. krs: Jatka sitten virkkaamalla yksi ks jokaiseen silmukkaan neljän tai viiden kerroksen ajan. Riippuu käsialastasi monellako välikerroksella saat pallosta pyöreän.
Lisää tässä vaiheessa vanua täytteeksi ja aloita kavennukset.
Kavennukset: Virkkaa kaksi silmukkaa yhteen pallon loppuun asti. Lisää täytettä niin, että pallo on jämäkkä muttei kova. Päättele langanpäät ja kiinnitä ripustuslenkiksi kestävä lanka, naru tai vaikka ketjusilmukkalenkki.

Kun tekee vaikkapa säkillisen villapalloja, niin saa kivan pallomeren lapsille. Pieni pölyvaroitus on ehkä paikallaan, mutta periaatteessa pallot ovat konepestäviä (villaohjelmalla) 30-asteessa. Eikun lumisotaaaaa!

Ja oikein rauhallista neljättä adventtia :-)