Konekirjottu jouluhame tytölle

Tänään oli tyttömme koulussa pikkujoulut ja pukeutumisviikon kunniaksi sai pukeutua jouluiseen asuun. Vanha punainen hame oli jo lyhyt (ja pikkusiskon käytössä), joten tein yöllä simppelin trikoohameen. Päivällä oli kyllä tarkoitus aloittaa, mutta oli ompelus kesken enkä halunnut vaihtaa saumurilankoja kesken kaiken.

Hame oli nopeaakin nopeampi ommella, mutta kirjontaan meni tunteja. Lisäksi trikoon brodeeraus on joka kerta ongelmallista. En muista laittaa kahta tukikangasta päällekkäin, ennen kuin se yksi ja ainut repeää. Eli liimasuihketta toiseen tukipaperiin ja liimaus taustalle. Silitin nurjalle myös tavallisen tukikankaan, muttei se oikein pitänyt pintaansa: kangas kupruilee. Tässä voisi käyttää pehmeää leikattavaa tukimateriaalia, mutten raaski. Käytän sitä vain paitoihin, jotka tulevat ihoa vasten. Kirjontakehänä käytin isointa mahdollista, koska kuvio oli noin pitkä, ja sekin osaltaan aiheutti ongelmia venyvän kankaan kanssa. Mutta tuli silti ihan pidettävä hame!

Kaava oli jälleen Ottobresta (1/2015), kangas tavallista elastaanitrikoota. Vyötäröllä on kuminauha ommeltuna. Seuraavaan hameeseen voisi tehdä vaikka taskut, niin tulisi näköä. Näitä vaan tulee tehtyä niin kiireessä akuuttiin tarpeeseen, ettei jää aikaa miettiä käytännöllisiä yksityiskohtia :-)

Syyspipoja

Tässä pari trikoopipoa hieman eri malleilla toteutettuna. Violetissa pipossa on framillonnauha saumanvaraan ommeltuna ja vihreässä on takana muotolaskokset. Molemmat ovat kai ns. ruttupipoja, sillä tulevat reilusti korville. Violetissa on enemmän korkeutta, kun se tuli tytölle ja ponnarit vievät joskus paljon tilaa.

Vihreä meni kummipojalle lahjaksi ja siihen kirjoin koneella formula-auton. Ainahan sitä pipoa ei kovin mielellään laiteta päähän, vaikka syystuuli vinkuisi korvissa, mutta jospa autokuvio houkuttelisi :-)

Heppakangas on ollut meillä suosikki, mutta jokohan nyt sain viimeisenkin palan käytettyä?

Netistä löytyy pipoille erilaisia kaavoja ja parissa käsityölehdessäkin on ollut malleja. Näiden pipojen pohjana oli Ottobren (4/2015) kaava, mutta koska muutin takasauman rakennetta ja korkeutta ja vielä päälaen muotolaskosten syvyyttä, niin oma mallihan siitä lopulta tuli :-) Ja vielä ajattelin muokata kaavaa lisää...

Yökyläilyyn pyjamapussit

Tuli tuossa männäkesänä harrastettua yökyläilyä siellä sun täällä ja tämä pirteä äiti unohti yöpuvun matkalaukusta vähintään yhdeltä perheenjäseneltä melkein jokaisella reissulla (useimmiten yöpaidatta oli äiti itse). Mutta kun lapsikulta oikein pahoittaa mielensä tällaisesta anteeksiantamattomasta unohduksesta, niin joku ratkaisuhan täytyy keksiä: lapset pakatkoon itse yöpukunsa!

Äiti siis kirjoi ja ompeli lempiväreissä söpöset pussukat, joilloin pakkaaminen on ihanaa eikä ollenkaan ikävä velvollisuus. Ja siitä lähtien yöpuvut ovat olleet mukana! Paitsi äidillä...

Kirjontavaiheessa en leikannut valkoista trikoota kahtia, vaan asettelin kehän niin, että kuvat pystyi kirjomaan vierekkäin. Näin säätyy tukimateriaalia. Vasta kirjonnan jälkeen leikkasin kankaan puoliksi ja taitoin pussiksi. Siksi nuo puuvillaiset kaitaleet ovat toinen vasemmalla ja toinen oikealla. Vaaleaa trikoota ei nimittäin ollut kovin isoa palaa jäljellä.

Pussukan suuhun ompelin puuvillakankaasta kujan ja tein tuommoisen tuplanyörityksen. Nauhaa kului paljon, muttei tarvitse mitään rusettia osata tehdä, että pussi pysyy kiinni.

Tähän tapaan voi tehdä itselleen vaikka juhlakenkäpussin, niin ei tarvitse korkkareissa tepastella syyssateissa. Tai vaikka matkalaukkuun monia erilaisia pusseja vaatteita erottelemaan.

Helppo trikoohame ja paita

Ihana syksy hemmottelee ja hamekausi jatkuu. Esittelen nyt jo keväällä tekemäni asun, joka meni tytön kaverille synttärilahjaksi. Mutta tuolla samalla paitakaavalla on tullut tehtyä paitoja ja hamekaava on niin helppo, että akuutti hamepula ratkeaa sillä parissa tunnissa.

No ehkei ihan parissa tunnissa, jos tekee brodeerauksen. Monsterifanille tämä kuva sopii hyvin ja tuo simppeliin hameeseen jotain jujua. Malli Ottobresta (1/2015, malli 36)

Paidan hihansuissa on pienet käänteet ja kuminauharypytys. Saumurin rullapäärmettäkin olen kokeillut, mutta se alkaa helposti rullautumaan piiloon. Käänne on siis siistimpi ratkaisu. Kangas on jostakin nettikaupasta ja vieläkin tuota tähtikuvioita löytyy eri väreissä. Kaula-aukossa resoria lähes ikivanhoista varastoista.

Paidankin malli on Ottobresta, mutta olen sitä muokannut melko paljon, mm. kaventanut olkia ja isontanut kaula-aukkoa.

Sporttikassi farkusta

Tämän laukun malli löytyi Pinterestistä ja muistaakseni hakusanoina käytin "gym bag pattern". Tänne ohje lopulta ohjasi. Retron tästä tekee ehkä vain alkuperäisohjeen väritys, mutta ei näin yksinkertainen nyt voi olla retro, sillä tätä mallia näkee aina.

Päätyyn valitsin art deco -henkisen fontin. Teksti on kyllä keskellä päätyä, mutta kuva jotenkin vääristää.

Ohjeesta poiketen tein sisälle sivutaskun jumppakorttia varten. Sisäpuolen kankaat on taas lempiväriä violettia. Farkku on joustamatonta ja todella peltimäistä: hyvää laukkuun, mutta hankalaa ommella, jos mitat eivät ole justiinsa täsmälleen. Kahvat tein toisentyyppisestä farkusta ja käytin nurjaa puolta päällä. Niistä tein vähän pidemmät kuin ohjeessa, sillä asetin ne kauemmas toisistaan laukun putkimaisuutta hävittämään.

Harjoituslaukkuna (siis äidin laukkuharjoitus ja tytön voimisteluharjoituksiin käytettäväksi) tämä nyt menee ja materiallikustannukset olivat suurinpiirtein 0 euroa. Vetoketju oli ties mistä purettu ja tarpeeksi suurihampainen. Teen kassiin vielä vetoketjulipareen (vai mikä se kangaslappu on nimeltään, josta voi pitää kiinni, kun vetää vetoketjua auki ja kiinni). Ja ehkä kankaalla päällystetyn pahvipohjan tukevoittamaan.

Valmiin laukun suihkutin Soft Caren tekstiilisuojalla, joka tekee vettä ja likaa hylkivän pinnan. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta tuo tuote on vaan niin pelastanut monta katastrofia (mm. sohva+kissa/lapset -tapauksissa). Laukuissa ja ulkotakeissa uskallan käyttää"ylimääräisiä" kemikaaleja, vaikka muuten fanitan mahdollisimman luonnonmukaista kuluttamista. On sekin luontoa kuluttavaa, jos jonkin tuotteen yrittää pestä puhtaaksi vaikka millä myrkyillä ja lopulta siitä joutuu luopumaan. Parempi siis ennaltaehkäistä.

Jatkossa opettelen kyllä tereiden ompelun: ne sopisivat tuon päätyympyrän reunaan niin mainiosti. Oma salilaukku odottaa myös tekoaan, mutta se onkin haastavampi erillisine kenkäosastoineen...

Kylpyviitta rannalle

Alkukesän viileät uinti-ilmat vähän hirvittivät ja tein tytölle kylpyviitan ranta-asuksi. Ajattelin tehdä ensin ihan ilman ohjetta, mutta pienellä vaivalla löysin vanhasta lehdestä kaavatkin (SK 11-12/2012). Pidensin vain helmaa ja ompelin päärmeet, koska käytin ohjeesta poiketen froteekangasta, en vanhaa pyyhettä. Jos olisi ollut aikaa, olisin virkannut päätyihin pitsit, mutta nyt viitta pääsi heti valmistuttuaan toukokuun lopussa käyttöön.

Hupun reuna ja etuhalkio on kantattu trikoovinonauhalla, samoin taskun reunat. Halkion reunassa on myös nappi. Kylpyviitan sivut voisi ommella kiinnikin tai tehdä vyölle aukot. Käyttöä on kuitenkin ollut niin vähän, ettei tyttö osannut sanoa toimisiko viitta paremmin vyön kanssa.

Käsienlämmittelytaskuun konekirjoin nimikirjaimen, sillä vaikka malli ja väri nyt ei sekoa kenenkään toisen rantapyyhkeeseen, niin tuohan se yksilöllisyyttä.

Vilpoinen tunika

Meillä lapset hoilaavat pitkin vuotta Let it go! Let it go! Can't hold it back anymo-o-re! (Disneyn Frozen-elokuvan laulu. Paras ikinä.) Pikkusiskolle suostuin ostamaan merkkituotteita kaupasta Elsa ja Anna printeillä varustettuna, mutta isosiskolle ei ollut silloin sopivia kokoja ja jotenkin tökkii ne paitojen muoviset etumukset isolla tytöllä (näyttävät ja toimivat kyllä hyvin ruokalappuina nelivuotiaalla).

Niinpä yhdistin vähän (yli)suosittua Keep calm -teemaa ja Frozenin laulua. Kirjonnan tukena on alla silittämällä kiinnittyvää tukiharsoa (semmoinen kulmittain venyvä laatu), joka on pehmoinen ihoa vasten. Lisäksi taisin käyttää vielä tukipaperia, ettei neulos veny.

Kangas on Eurokankaasta muutama vuosi sitten hankittua kilotavaraa. Ihanan pehmeää neulosta ja 100% puuvillaa. Pieni pilkkukuvio on hopeisen kimalteleva.

Kaava oli Ottobresta (1/2014 "Neon Stripes"). Vähän muokkasin mallia pidemmäksi ja kanttasin kaula-aukon ja reunat. Työ valmistui jo toukokuussa, mutta tämä blogin kirjoittaminen kummasti jää kesällä hyvin vähälle.

Tästä tunikasta tuli lopulta yöasu, sillä kuvassa pilkottaviin sinivalkoisiin raitahousuihin ei ollut sopivaa yläosaa. Ja raitahousuja ei kuulemma kehdannut pitää kuin yöasuna...

Hauskaa Halloweenia: kurpitsa-asu tytölle

Tyttö sai synttärikutsun ja teemana oli Halloween. Ensin ajattelin, että vanha noitahattu ja musta hame riittää, kun oli paljon ohjelmaa sovittuna tulevalle viikonlopulle. Tyttö kovasti haaveili vaikka mistä asuista ja äiti sitten heltyi. Aikaakin ilmaantui jostain ylimääräistä ja niin surauttelin tuommoisen kurpitsahameen ja sille kaveriksi paidan, kaulakorun ja hiusasusteen. Kaapistakin löytyi tuota ihanaa oranssia puuvillakangasta lakanan muodossa. Taitaa olla Finlaysonilta noin 20 vuoden takaa. Kestävää kangasta!

Hame on tehty kuudesta palasta ja sisällä on vuorina suora trikoopala, joka on vähän lyhyempi kuin päällikappaleet. Tässä vielä kappaleen kuva ja mitat olivat: pituus 48 cm, leveein kohta 24 cm, vyötärö 10 cm ja helma 18 cm.

Puuvillakangas on kovitettu tyllillä. Ompelin jokaiseen kappaleeseen tyllin ja vasta sitten kappaleet toisiinsa kiinni. Vielä täytteenäkin on muutama metri tylliä. Tylli on siis vain survottu vuorin ja päällikankaan väliin. Eikä tylliä kannata mitenkään leikellä: ottaa vaan pakasta pari kolme metriä ja ruttaa tuubiksi. Aukon ompelin kiinni, mutta sen saa kätevästi ratkottua auki, jos iskee äkillinen tarve tyllille. Vyötäröllä on kuminauha kujaan pujotettuna.

Paidan kaava on Ottobresta (1/2007, malli nro 16). Kokoja paidassa oli vain 116 asti, joten lisäsin helmaan 7 senttimetriä. Malli oli aika "kesäisen mittainen" ja nyt halusin niin pitkän, ettei napa näy. Kuminauharypytystä tein vähemmän, sillä kuva olisi peittynyt muuten niihin. Hihansuut ja kaula-aukko on huoliteltu ompelukoneen koristeompeleella ja sitten leikattu ylimääräinen kangas pois. Paidan kuvan aplikoin valmiin kirjontamallin mukaan. Mallin voi ladata ilmaiseksi GG Design Embroideryltä.

Kaula-nauha on vain ommeltu puuvillasuikaleesta ja siihen on kiinnitetty pitsi ja tarranauha. Pääkoristeen pohjana on tavallinen musta kuminauhapanta ja siihen brodeerasin muutaman kurpitsanlehden akryylihuovalle ja kiinnitin käsin ommellen. Akryylihuovan tuin tavallisella kovalla tukipaperilla, mutta näissä lehdissä voisi olla kätevä käyttää veteen sulavaa tukimateriaalia (pääsee helpommalla, kun paperin repiminen jää pois). Akryylihuopa ja pitsinauha on ostettu paikallisesta käsityötarvikeliikkeestä.

Pyykkisäkki veneeseen (tai mökille)

Pyykkiäkin syntyy aina purjehdusmatkan aikana, mutta minun pyykkisäkistäni tuli ihan ylimitoitettu. Toisaalta siihen mahtuisi vaatepyykin lisäksi myös neljän ihmisen liinavaattepyykki, jos joskus kävisi niin, että peitot voisi jättää veneeseen odottamaan seuraavaa reissua. Nyt tänä kesänä ei ole pystynyt - liian kosteaa. Tai voisihan sitä kokeilla jättää ja katsoa mitä käy, mutta mieluummin pelaan varman päälle ja raahaan pois kaiken kosteudelle aran veneestä. Matkamme on kuitenkin aina suunniteltava huolella lasten takia eli ex-tempore purjehdusretki saaristoon odottaa kai eläkepäiviä...

Toisissa vierassatamissa on pyykinpesumahdollisuus, mutta tällä hetkellä ei kyllä tarvitse haaveilla mistään amerikkalaistyylisistä itsepalvelupesuloista. Hyvä jos yksi pyykkikone löytyy: kuivuria (rumpu tai kaappi) ei varmaan mistään - se jos mikä olisi veneilijälle tarpeen. Siinä mielessä pussini iso koko on siis perusteltu :-) Kuvausta varten tungin pussiin parivuoteen lakanan, pussilakanat, tyynyliinat ja muutamia t-paitoja. Ei tullut niistäkään ihan täyteen.

Materiaali on farkkua, joustamatonta ja perussinistä jostain palalaarista vuosia sitten hankittu. Lisäksi vähän söpöyttä pinkin puuvillaisen ruutukankaan muodossa. Mitään ohjetta minulla ei ollut - vain mielikuva merimiessäkistä. Pussin pohja on pyöreä ja sivupala yhtenäinen suorakaide. Ympyrän kehän laskukaavan voi jokainen kaivaa muistista, Maol-taulukosta tai netistä. Superihanaa, kun matematiikalle on käyttöä ompelutöissä!

Käytännöllisiä yksityiskohtia riittää ;-) Pyykit pysyvät pussin sisällä, kun puuvillakankainen "supistaja" on ommeltu pussin sisäreunaan. Kiristimenä 2-3 mm polyesterinaru ja pieni lukko. Jos pussi putoaa naulakosta merenkäynnissä, pyykit pysyvät sisällä.

Kantohihna on säädettävä - pussi on helppo heittää olalle tai olan yli. Tällä hetkellä kantohihna toimii myös pussin ripustimena. Saumanvara pussin reunassa on huoliteltu piiloon puuvillakaitaleella, sillä yläosa on vain käännetty oikealle puolelle ja muutoin saumanvarat näkyisivät rumasti. (Pahoittelut tuota räikeän väristä kuvaa: testasin kamerani "värikylläistä" ominaisuutta...)

Veneessä toimimista edesauttavat selvät tekstit. Äidin käsky: "Vie pyykkipussiin", ymmärrettiin lähes aina... Farkkua oli kiva kirjoa koneella, kun käytössä oli tuo iso satiinitikki. Pienemmän tekstin kanssa oli enemmän ongelmia ja lanka sotkeutui lähes joka kirjaimen kohdalla. Olin epähuomiossa pienentänyt fontin suuremmasta ja silloin pistojen määrä säilyi ennallaan, mikä aiheutti söheröä. Parempi siis jo lähtötilanteessa valita sellainen fontin koko, että tikkimäärä pysyy järkevänä. Ja farkun kanssa pitää olla uusi terävä neula!

Alunperin piti vielä kiinnittää tuon vaaleamman farkun kohdalle purjerenkaita ja lisätä joku köysi. Mutta enpä saanut aikaiseksi. Ehkä sitten ensi kesäksi?

Taiteilijantakki kuviskerhoon

Vanhempi tytöistä pääsi vihdoin elokuussa aloittamaan kuviskerhon ja sinne piti saada suojavaatteet. Joku vähemmän ompeleva varmaan ottaa miehensä paidan ja saksii siitä hihat lyhyemmäksi, mutta en minä nyt sentään ;-) Sitä paitsi ei meidän ukolla ole paitoja saksittavaksi! Ja jos olisi, niin arvaatkaa kuinka kulunut se olisi??

Ottobre taas apuun... Sieltä löytyi kokin takki: Chef Emil 1/2013. Sai kelvata. En tunne taiteilijoita, enkä tiedä mitä he käyttävät suojavaatteina, mutta voin kuvitella, ettei takilla niin ole väliä. Se on ehkä kivipesty farkkupaita viime vuosituhannelta. Tai vanha t-paita :-) Mutta lapset leikkii ja ihan tosissaan haluavat olla kuin oikeita ammattilaisia: SUURIA taiteilijoita ihan heti! Ja parasta on, jos vaatteita ei tarvitse varoa... Takin piti olla siis käytännöllinen ja kaunis, sekä myös halpa, pestävä ja nopea tehdä.

Kangas löytyi kaapista. Jotain puuvillaa tai sen suuntaista sekoitetta. Napit keräilyeriä laatikosta, vanhimmat minun lapsuuden villatakista. Kirjontaa luomassa persoonallisuutta ja nimikointi, ettei takki sekoa muiden takkien joukkoon. (No ei muuten sekoa: on ainoa pinkki!)

Hihat ovat hieman ylipitkät ja suorat, jotta ne on helppo kääriä ja käyttöaika on pitkä.

Yksi piilonappi, kuten oikeissakin kokin takeissa, mutta taitaa käytännössä jäädä käyttämättä. Napinlävet tein koneella suoraan mittojen mukaan, enkä pahemmin kokeillut. Tuli vähän tiukat, kun alimmat napit ovat niin paksut.

Koristeeksi värikyniä ja nimi koneella brodeerattuna. Takkeja ei sitten säilytetäkään opistolla, joten nimen olisi voinut jättää poiskin. Mutta onpahan ihan kuin ammattilaisilla ;-)

Seuraavasta taiteilijatakista teen reilusti pidemmän. Nyt on pakko aina muistaa vaihtaa kehnommat housut jalkaan.

Aurinkorasvapussukka veneeseen

Purjeveneemme on tilavuudeltaan hädin tuskin riittävä (hei, kolme naisihmistä sentään!), mutta kuitenkin niin tilava, että yöretkiä voi ajatella. Niinpä mukaan tarvitaan pakollisten aurinkorasvojen lisäksi myös kolmatta ja neljättä aurinkorasvaa (vartalo, kasvot, huulet) sekä palamisen varalta aloeverageeliä ja hydrokortisonia. Ei tänä kesänä nyt kukaan varmaan ole palamaan päässyt vesisateiden lomassa, mutta jos asiaan ei varautuisi, niin - you know.

Mies vähän ihmetteli, miten ihmeessä sain yhden pussukan tekemiseen kulutettua tunteja, mutta minulla ei ollut ohjetta. Ainoastaan melko selkeä visio siitä, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. "Melko selkeä" tarkoittaa, että kehitys kehittyy tekemisen edetessä... Vaatimuksena oli:

• Kaikki rasvat mahtuvat ja ne on helppo löytää muita rasvoja tyhjentämättä
• Pussissa lukee mitä siellä on (veneessä on tärkeää löytää tavarat nopeasti ja nimikointi ei ole ollenkaan ylimitoitettua, koska 6-vuotiaskin osaa jo lukea ja toimii pikkusiskolle tulkkina)
• Pussukan saa roikkumaan veneen oviluukun viereen, niin että tarvitsemansa saa napattua sitloodasta käsin 
• Pussukan voi myös ottaa rannalle mukaan (jokin kantokahva siis tarvitaan)
• Pussukan saa suljettua täysin, ettei mitään tipu vauhdikkaassa menossa
• Pussukka on pestävä
• Pussukka edes etäisesti sopisi veneen *hmp* sisustukseen
• Pussukan materiaalit löytyisivät kotoa, koska rahaahan veneeseen saa uppoamaan säkeittäin, mutta on kivaa kun joku tarpeellinen on lähes ilmainen ja tuottaa siis pelkästään hyvää mieltä :-)

Lopulta Pinterest tuli apuun ja löysin vuoritetun pussukan ohjeen. Mutta tässä vaiheessa olin jo leikannut päällikankaan ja vuorin (kumpaakin kaksi kappaletta) ja kirjonut päällikankaaseen tekstin. Hyvä, että ohje sopi näille kappaleille! Voi olla, että takaraivossa jo olikin joku pussukan ohje lukaistuna, mutta kiireessä ja stressaantuneenakin (juhannusretki alkoi seuraavana päivänä) en pystynyt tietoa kaivamaan aivojen sopukoista. Täällä siis hyvät ohjeet. Minun pussukkani palat olivat 11x12 tuumaa. Käytin amerikkalaisia mittoja, koska mittanauhani toisella puolella on myös tuumamitat. Mutta eihän se nyt kummoisia matemaattisia taitoja vaadi, että muuntaa mitat senteiksi. Vetoketjuni oli ihan ylipitkä (40 cm), mutta en varmaan koskaan olisi kuitenkaan tarvinnut kokonaan avautuvaa lilaa vetoketjua. Sitä paitsi se maksoi vain euron. Ja muut lyhyemmät varastoketjut olivat hentoisempia hameketjuja. Tämä pussukka vaati durabiliteettia!

Kirjonta tapahtui kirjovalla ompelukoneella ja taustalla oli paperinen tukikangas. Jotain sössimistä tapahtui fontin valinnassa, sillä lankasotkuja muodostui varmaan kaksi per kirjain. Lopulta kirjonnassa meni ikuisuus, mutta tajusin, että olin ehkä valinnut alunperin liian suuren fontin ja pienentänyt kokoa liikaa (siis liikaa pistoja pienelle alueelle). Neula oli 90 kirjontaneula. Kirjonnan jälkeen silitin farkun taakse normaalin ompelun tukikankaan. Takakappaleeseenkin olisin sen voinut laittaa, mutta en muistanut tai tajunnut.

Ohjeesta poiketen lisäsin pussukkaani tarpeellisia juttuja. Takana oleva metallilenkki (tavallinen pyöreä avainlenkki) on veneen naulakkoon ripustustamista varten. Pidempi kahva palvelee rantaelämähetkiä.

Vetoketju on ommeltu päällikankaan ja vuorin väliin. Farkku on tuettu tavallisella ompelutukikankaalla, mutta myös erityistä laukkutukikangasta voisi käyttää, jos haluaa pussukan pysyvän muodossaan. Meillä tämä lörpöttävä malli toimii paremmin, koska pussukka mahtuu siten paremmin myös kotona eteisen lipaston laatikkoon. Nurinpäin käännettynä näkee vuorin taskut paremmin (käytönjälkiäkin jo näkyy olevan). Vuori on vaippojen teosta ylijäänyttä PUL-kangasta (polyuretaanilaminoitu), joka on kosteutta pidättävää (rasvatkaan eivät siis tule pussista läpi.) Alkuperäisessä ohjeessa ei tainnut olla lisätaskujen tekoa, mutta ne ommellaan vuorikappaleeseen ensimmäisenä. Samoin jos sisäpuolelle haluaa vetoketjullisia taskuja, niin vuorikappale kannattaa ehkä ommella kahdesta kappaleesta, joiden saumaan tulee vetoketju ja sisäpuolelle pussukka.

Tuo järjettömän iso aurinkorasvaputkilokin siis mahtuu tähän pussukkaan, mutta piti vähän asetella purkkeja kuvausta varten.

Kirjotut pyyhkeet veneeseen

Nippu pieniä sinivalkoisia pyyhkeitä tarttui mukaan Ikeasta ja nyt sain niihin veneemme nimen kirjottua. Pyyhkeet ovat 30x50 cm kokoisia ja hain mahdollisimman ohuita pyyhkeitä. Ohuet kuivavat meriolosuhteissa vähän nopeammin kuin oikein luksuspaksut pyyhkeet.

Kirjontakehän laittaminen paikoilleen vaati silti voimia. Sormivoimani ovat kyllä aika olemattomat jatkuvien nivelkipujen takia, mutta olen ohuempaakin froteeta pingottanut. Eli aina halpa frotee ei ole ohutta :-) Taakse pingotin kehykseen mukaan tavallisen ohuen tukipaperin. Se repeytyi kirjonnan aikana ison J:n kohdalta rikki ja tein samantien paikkauksen: suihkutin liimaspraytä toiseen paperiin ja painoin repeytyneen paperin taakse. Sitten jatkoin kirjontaa. Onnistui yllättävän hyvin! En tiedä onko tuo oikeaoppista froteen kirjontaa, mutta lopputuloshan on tärkein (ja edullisuus). Froteen päällä oli tavalliseen tapaan kalvo - tällä kertaa Ultra Solvy, kun olin hukannut jonnekin ohuemman...

Kirjonta piti sijoittaa pyyhkeen sivuun raitojen suuntaisesti, mutta minun kehysvalikoimallani teksti olisi ollut kovin keskellä pyyhettä. Alareunaan en halunnut tekstiä, sillä merellä iho kuivuu ja kaikki ylimääräinen karheus tuntuisi pyyhkiessä ikävältä. Yläreuna oli siis paras vaihtoehto.

Lankana oli tummansininen polyesteri (Marathon). Hiukan teksti painuu lyhytnukkaisenkin froteen sisään. Fontti voisi olla paksumpi, mutta oli vaikea löytää sopivaa fonttia, jossa J on mahdollisimman koristeellinen ja pikku-a tuommoinen "perus-a", ei käsinkirjoitetun näköinen. Alla kuva veneen kyljestä, josta otin fontin mallia.

Isompiakin pyyhkeitä veneessä tarvitaan ja tytöt saavat marjapuuron punaiset pyyhkeet. Aikuisille olen hankkinut pari retkeilijän pyyhettä, mutta mikrokuitu ei vaan jotenkin tunnu hyvältä ajatukselta kokovartalokuivaukseen. Katsotaan sitten käytössä mikä osoittautuu suosikiksi ja toimivaksi. Nimikointi on kuitenkin paikallaan, sillä märkien pyyhkeiden kuivatus tapahtuu ties missä ja naulakoistakin pyyhkeet voivat tippua kovassa kelissä sikin sokin. Alkukaude pyyhetarve on pientä, sillä emme edes välttämättä yövy missään. Päiväretkille nyt ensin!

Purjeveneilystä perheen kanssa voit lukea täältä: Tuulten tuivertamat.

Vauvalle trikoomekko

Tuttavien tytölle tein punaisesta trikoosta jouluksi mekon. Koko on aika pieni (56), mutta joustaa toivottavasti sen verran, että mahtuu vielä kevään aikana. (Pituutta helmaan vähän lisäsinkin, sillä omalla lapsella samalla kaavalla tehty mekko oli tuota pikaa tunika.) Vaikka värinä onkin joulunpunainen, niin mekko ole pelkästään jouluinen: pupu on ajaton kuva.

Mekossa on olalla ja toisessa sivussa nepit ja on siten helppo pukea pienimmillekin vauvoille. Ohje on Suuresta käsityölehdestä. Ohjeesta poiketen käytin tukikangasta neppilistoissa ja sivureunasta tuli siten vähän aaltoileva. Mutta pelkässä trikoossa painonepit äkkiä tekevät käytössä vaan reikiä.

Applikointikuva on Adorable Applique -sivustolta. Sinne kun rekisteröityy, niin saa joka päivä ladata yhden kuvan ilmaiseksi. Sivustolla on myös sisarsivustoja, joissa on sama periaate. Varsinaista jäsenyyttä en ole kokeillut, mutta jäsenhintaan kuuluu koko valikoima. Pupu oli helppo aplikoida. Pingotin kankaan tukikankaineen kehykseen ja vasta applikoinnin jälkeen leikkasin etukappaleen. Yleensä kuva tulee lasten paidoissa niin ylös, että kaula-aukkoa (tai hiha-aukkojakaan) ei kannata leikata etukäteen pois. Silloin kappaleen saa sopimaan 120x120 kehykseen (kirjonta-ala on siis 12x12 cm ja kehys on tuota isompi). Kone ompeli ensimmäisen langan, jonka mukaan asettelin valkoisen trikoon (taustalla liimaspray) ja sitten kone tikkasi valkoisen kankaan paikalleen. Kone pysähtyy ja ylimääräisen kankaan voi leikata pois. Sitten jatketaan muilla väreillä brodeerausta.

Oikeastaan ylläoleva kuva kuuluisi laittaa taskun yläpuolelle niin että tassut olisivat taskunsuun päällä ja pupun vartalo olisi tavallaan taskussa. En vain keksinyt miten... Jos tasku olisi mekossa jo paikallaan, niin taskunsuusta tulisi tosi pieni. Kokeilua siis edessä.