torstai 12. toukokuuta 2016

Trenssitakki popliinista tytölle

Vuosi sitten aloittamani kevättakki valmistui vapuksi lopulta parin päivän työllä, mutta sitten onkin ollut niin lämmintä ettei takkia ole tarvittu! Mutta ei se mitään, takissa on kasvunvaraa, ja palvelee shoippailutakkina varmasti pari-kolme vuotta. Eikä me kaupoillakaan olla käyty: menoissamme on tarvittu niitä villahousuja ja hyvin tuultapitävää varustusta.

Kangas on Eurokankaasta tukevaa puuvillapopliinia. Vuorina toista vähän ohuempaa puuvillaa ja hihoissa polyesteriä helpottamassa pukemista. Lempiväri lila pääsi siis vuoriin, vaikkei nyt muuten sovi tummansinisen kanssa. Kukapa sitä vuorta näkee muualla kuin täällä blogissa.


Malli on Ottobrelehdestä (1/2015) Filmstars trenchcoat. Edessä on kuusi kontrastiväristä nappia, joita voi pitää kaikkia kiinni tai ylin nappi auki ja kääntää kaulukset. Taskut on upotettu etukappaleisiin ja vyötäröllä solmiamisvyö.



Hihojen loppuosassa on puuvillakangasta, koska emme halunneet tytön kanssa valkoisen vuorikankaan näkyvän hihan ollessa käännettynä. Ja käännettynä se nyt on tämän vuoden, kunnes tyttö kasvaa kokoon 134.



Selkään tein kunnon kokoisen "labelin", ettei pääse sekoamaan naulakoissa muiden takkeihin.


Vuori on irti alaosastaan, mikä helpotti ja nopeutti ompelua ja avaruudellisen hahmottamisen vaihetta. Vuorikangas on kuitenkin sivusaumoissa kiinni tuollaisilla nauhanpaloilla. Ei mitään hajua onko ne ommeltu oikein, kun olen vain kerran nähnyt jossain takissa vastaavat.


Kaulusta voi pitää pystyssäkin, jos on kunnon viimaa. Suihkautan takkiin vielä kevyen kosteus- ja likasuojan harteille ja hihoihin. Suoja on kätevä: oma poplarini tuli paljon käyttökelpoisemmaksi Suomen säihin pienen käsittelyn ansiosta. Suoja pysyy parin pesun ajan, mutta uusintakäsittely on paikallaan silloin, kun vesi ei enää helmeile pinnalla.


Tyttö siis odottelee nyt hieman viileämpiä shoppailureissuja, jotta pääsisi ulkoiluttamaan takkiaan. Varmaan pitää käydä katsastamassa tuon naapurikaupungin tarjontaa. Kai me jotain puutteita keksitään (kankaitahan tarvitsee aina). Ehkä ristiäislahjaa sukulaistytölle, kun ompelukiireet pakostakin vaihtuvat puutarhakiireisiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti