tiistai 23. helmikuuta 2016

Arielin tanssiaispuku

Tämä korallinpunerva pinkki kangas on marinoitunut kaapissa kauan. Siitä on tehty mm. lahjapussukoita synttäreille. Edullisuutensa vuoksi olen käyttänyt sitä kaavojen testaamiseen. Mekon yläosa olikin aiemmin tekemäni Tähkäpäämekon sovituskappale. Lisäksi käytin vaaleanpunaista organzaa sekä pilkullista tylliä.



Kaavoitus tapahtui siis omasta päästä yrityksen ja erehdyksen kautta. Disneyn alkuperäinen Ariel-mekko on aika horror, anteeksi nyt vaan. Otin siitä värityksen lisäksi puhvihihat, vyötärön valkoisen kaistaleen ja tuon hameen edustan vaaleamman osan malliksi. Pitkät hihat jätin pois käytännöllisyyden vuoksi: ne pitäisi olla juuri sopivat ja jäisivät nopeasti lyhyiksi. Korvasimme ne alennushanskoilla: loisto-ostos prinsessaleikkeihin! Puhvihihojen aukkoja mietin pitkään ja ompelin testikappaleitakin, mutta koska niistä oikeasti pitäisi vilkkua aluspuvun materiaali, en halunnut feikata päälleommeltuja aukkoja. Sen sisaan kaavoitin ihan järjettömän kokoiset puhvihihat: alaosan pituus oli ehkä 50 cm. Hiha-aukonkin rypytin ensin rufflerfootilla (asetuksena joka kuudes pisto tekee laskoksen). Sitten vasta tikkasin 22 cm pitkän kuminauhan paikalleen. Yllättävän hyvin pelkkä kangas pysyy puffilla, mutta hihojen silittäminen vaatii vähän taiteilua.

Hameosa on kaistaleista koottu. Näin ei tullut vyötärölle liikaa kangasta. Takana piilovetoketju. Edustan organzakappale on vain tuossa edessä ja tikattu kiinni kaarevien kappaleiden saumanvaroihin. Sisäpuolella on takana puuvillaiset alavarat ja edustassa koko vuori. Vuori on tikattu tylliin, jottei tyllin reuna kutita masua. Tylli on suora kappale ja rypytetty rufflerfootilla. Edelleen olen ihan älyttömän ihastunut sen nopeuteen :-)




Miehustaan kirjailin hopealangalla aaltokuviota. Monimutkaisempaakin olisi voinut tehdä, mutta nyt voi pukua vielä asustaa koruilla ja tiaralla olematta liian pompöösi. Puuvillapitsiä löytyi vielä varastosta juuri edustan kaula-aukkoon sopiva pala, joten käyttöön vain. Sen kiinnitin päälliosan ja vuorin väliin.


Vyötärön kaitale on halkileikattua puuvillavinonauhaa. Ei ehkä asetu parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tärkeä yksityiskohta on ainakin huomioitu :-)


Prinsessa kiitti ja kumarsi hoviompelijaansa ja koska mekko oli kesken pitkään (todella pitkään: tytön elämästä ehkä kolmasosan), sain seuraavana päivänä hauskan aamuherätyksen: "Äiti kuule. Mä oon susta tosi ylpeä, kun sait ommeltua sen Ariel-mekon."


maanantai 22. helmikuuta 2016

Kapea farkkuhame tytölle

Ompelukone on surrannut ahkerasti. Torstaina tytölle pälkähti päähän, että hän voisi joskus laittaa shortsit kouluun sukkisten kanssa (kun kerran jollain toisellakin oli). Ja pitihän isukin sitten kommentoida että no way... Äiti mietti lähinnä tarkenemista ja pohti kauanko hyvin pitkien villasukkien tai säärystimien neulomisessa menisi. No luova ja nopea ratkaisu, joka ratkaisee myös muotierimielisyydet, on tietenkin farkkuhameen ompelu!



Malli taas Ottobresta. Suurin koko oli 110 ja se riittää leveydestä. Helmaan vain muutamia senttejä lisää. Violetin kankaan tikkauslangaksi valitsin sinapinkeltaisen. Takataskuihin vähän ylimääräiseksi jutuksi tähtiommelta. Kapeat hameet ovat kuulemma joku poptähti-juttu...

Vyötäröllä on 2 cm kuminauha. Ompelen sen kuten Ottobren ohjeessa: ensin rinkulaksi, sitten kiinniompelu alavaraan pystysuuntaisin tikkauksin neljästä kohdasta, sitten alavaran taitto nurjalle ja kujan ompelu kiinni. Pyrin ompelemaan kuminauhan vierestä, että joustoa säilyisi mahdollisimman paljon.


Takataskujen tikkauksia oli hauska tehdä. Tein paperimallin ja piirsin sen avulla liidulla kaaren taskuun. Sitten mittailin että tähdet osuvat symmetrisesti kaareen.


Kangas on kevyesti joustavaa farkkua (Strech Jeans Ben, puuvilla/polyesteri/elastaani) ja Kankaita.comista tilattu. Ostin sitä alunperin farkkuhousuja varten, mutta ajatuksena oli, että josko siitä riittäisi myös hameeseen. Millipeliksi meni. Leikkasin nimittäin ensin housun osat takataskuja lukuunottamatta. Sitten leikkasin nämä hameen pienemmät taskut väärästä paikasta enkä meinannut saada housujen isompia taskuja enää mistään! Onneksi housujen vetoketjuhalkion alavaraa tarvittiin vain yksi kappale ja niin tuli kaikki tarvittavat osat riittävän kokoisina leikattua.


Tästä tuli kuulemma uusi lempihame. Taidan tilata lisää strechfarkkua jossain toisessa värissä. Äidillekin voisi kelvata helppo, mutta tyylikäs kotihame. Kun ulkoilun jälkeen tulee helposti hypittyä pelkillä legginseillä kotona, niin ovikellon soidessa ei voi mennä avaamaan. Farkkuhame pelastaisi vähän ;-)

Mummulle terveisiä, että nyt kaivataan jo uutta neuletakkia, kun vanhan hihat alkavat olla lyhyet. Sopisi kuulemma tuon hameen kanssa. Yritän hankkia ne langat mahdollisimman pian...

lauantai 20. helmikuuta 2016

Tähtitunika

Peruspaitojen jälkeen ryhdyin selailemaan tunikoiden kuvia. Kaupalliset versiot eivät olleet mitenkään ihmeellisiä. Mutta tunikoissa on se hyvä puoli, että jos hame olisi epäkäytännöllisen pitkä tai paita tylsä, tai kaapissa vain legginsejä, niin tunika ratkaisee pukeutumispulman. Valitsin kaavaksi Princess-tunikan Ottobresta (4/2012). Siitä olin jo piirtänyt aiemmin kaavan koossa 122. Koska kasvuvaihe on nyt kova, lisäsin vain hihan mittaan pari senttiä ja helmaan sentin.



Hyvin onnistui kumilankarypytyskin, kun muistin ommella kaikki kolme ommelta yhteen pötköön ja päättelin kuminauhat kunnolla. Langankireyttä muutin jonkin verran, ehkä 2 kymmenystä.

Resoriksi valitsin mustan tuomaan vähän kontrastia (ja siksi ettei pinkeistä löytynyt sopivaa sävyä). Applikaation reunatkin tikkasin mustalla, että erottuu paremmin. Tuli taas kokeiltua siinä brodeerauskuvaa, mutta nuukuuksissani jätin taustalta pois pehmeän leikattavan tukikankaan ja kyllä kuvio nyt vähän kupruilee. Pitäisi tilata kyseistä tukikangasta lisää, mutten muista minkä valmistajan se oli. Ostin sitä metreittäin ja mukana ei tullut mitään tietoja. Diggaan kyllä alkupeärispakkauksia selosteineen ja ohjeineen! Itse applikaatio on vakosamettia.


Olkasaumaan kokeilin päällitikkausta (ommel nro 10): hyvin toimi, mutten tiedä tuoko tämä nyt käyttöön tai näköön mitään lisää.


Sovitimme muuten tunikaa ennen kuminauharypytystä. Olisi toiminut melkein sellaisenaan, mutta leveyttä olisi pitänyt vähentää. Ottobressa on kyllä tainnut olla muitakin Princess -tunika kaavoja: niissä ei ole ollut kuminauharypytystä.

Eli tässä paidassa testattu päällitikkaus, kuvio kuviolliselle kankaalle ja jokin juju eli kuminauharypytys. Mitäs seuraavaksi?

perjantai 19. helmikuuta 2016

Litteä poni -paita

Tämä tyttöjen paita on ponikankaasta (elastaania mukana) ja tehty Pupunen-kaavalla (Ottobre 4/2012). Piirrettyjä poneja on seurattu telkusta ahkerasti ja tunnusmusiikki vääntyi meillä muotoon: "mun litteet ponit, mun litteet ponit, aa-aa-aa-aa-aaa!" Ja koska kangas on kaksiulotteinen, sopii tuo laulu kuin nakutettu tähän paitaan.



Pääntiet ja hihansuut kanttasin kankaasta leikatulla suikaleella. Mikään varastojen punainen resori ei sopinut, valkoinen olisi ollut kalpea, ainoa beige oli liian ruskea... Jonkin aikaa harmittelin, ettei sopivaa löytynyt, mutta trikookantti oli oikein mukava ommella paikoilleen. Taisin kokeilla 0,8-kertaisena tuota kaitaletta tai sitten leikkasin kaavoissa kerrotuilla mitoilla. Hihat on rypytetty ja hihasuita tukemassa on framillonia. Se on rasittavaa ommeltavaa, kun en ole löytänyt valmiiksi 5 tai 6 mm leveää framillonia. Joko käytän 9 mm leveää ja leikkaan ylimääräisen pois tai halkaisen nauhan leikkaamalla ja otan riskin katkeamisesta (jos ja kun tulee lovia leikatessa). Kangaskauppiaat ovat aina huuli pyöreänä, kun kysyn 5 mm leveää framillonia. Ei se nyt niin harvinaista ole, enkä minä voi olla ainoa joka sellaista haluaa! Kestovaippaputiikeissa sitä näkyy olevan, mutta niihin on ollut  niin vähän asiaa parina viime vuotena, etten sitä ole pelkästään tilannut.

Malli on hoikalle tytölle ja kokona 122. Muistaakseni helma oli jotenkin tosi pitkä, kuvankin mukaan se on nyt melko pitkä, mutten muista lyhensinkö sitä. Koko on muuten sopiva ja alle mahtuu vielä villainen aluspaita ja t-paita. Mietin jotain brodeerauksia ja koristeita paitaan, mutta saa mennä noin. Varsinkin kun paita vietiin heti käyttöön! Jotenkin en saa itseäni pakotettua lisäämään kuviokankaaseen mitään. Toisaalta tämäkin paita on hiukan tylsä ilman mitään jujua. Seuraavaan kuviotrikooseen kyllä keksin jotain...


Raglanhihaisten paitojen ompelua olen vältellyt, kun aina mietin miten sauma kestää ja onko neula tehnyt reikiä kankaaseen (ehkä elastaanitrikoon kanssa ei ole tuota ongelmaa). Paita on kuitenkin nyt pesty jo muutamaan kertaan ja kuvatkin otettu vasta pesujen ja pidon jälkeen. Hyvin tuntuu kestävän!

Tehtaan paidoissa on monesti raglansaumassa joku päälliommel. Joko koristeena tai tukemassa, en tiedä. Tätä paitaa tehdessä selailin Facebookin keskusteluja eri ompeleista: mitä kannattaa käyttää sauman litistämiseen? Hunajakennoa monet käyttivät, mutta minun koneessani se on kovin leveä ommel. Vai kuuluuko sitä käyttää pelkällä suoralla tikillä tehtyyn saumaan, jossa on siis jäljellä 1 cm vara? Saumuriompeleen päällä hunajakenno olisi minusta ihan turha. Tai ainakin vaikea saada sitä nätiksi. Testausta kehiin: onneksi voi noita pieniä bodypaitoja ruveta tekemään noille pojanviikareille...

torstai 18. helmikuuta 2016

Raitapaitaa reilusti

Peruspaitoja olen tehnyt vähän eri kaavamalleilla milloin kenellekin. Raitapaidan tein kummipojalle, jolle äiti toivoi reilunkokoista helposti puettavaa paitaa. Raitakangasta löytyi vielä laatikonpohjalta. Se on 100% puuvillaa ja ostin sitä aikoinaan vauvan vaatteisiin elastaanittomuuden takia. No eipä tullut tehtyä, kun tyttöjä oli molemmat vaavit ja äidillä ei ole ongelmaa käyttää vaaleanpunaista :-D


Kaavana D-mallinen paita Ottobresta, koko 134. Tosin lopulta päädyin kaventamaan paitaa hieman sekä hartioista, että miehustasta ja samalla lyhensinkin. Kaula-aukkoa ehkä suurensin kokoon 142, mutta en muista varmasti. Pienen punaisen kirjani merkinnät on joskus jälkikäteen kovin vaikeasti tulkittavissa... Hihatkin olisivat olleet 10 senttiä pidemmät: lyhensin niitäkin. Poika ei ole D-kokoa, mutta ajattelin josko niin olisi saanut sopivan reilun paidan helposti. Mutta paremmin toimii, kun käyttää vaan seuraavaa kokoa ja kiinnittää huomiota hihan leveyteen ja pituuteen.


Hihansuut päärmäsin Husqvarnani ompeleella nro 6. Tehosteeksi kaula-aukkoon laitoin oranssin resorin, mutta se vähän venähti käyttäessäni tuota samaa ommelta. Kaula-aukossa kyllä yleensä toimii kaksoisneulakin, joten jatkossa käytän sitä.

Poikien vaatteita tulee jatkossa näkymään enemmänkin: tuttavapiiriin syntyi ystävänpäivänä peräti kaksi poikaa!! Mä olen jo niin ihastunut noihin Valentinuksiin, vaikken ole kuin kuvia nähnyt :-)

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Käyttövaatetta kouluun: jegginsit

Koululainen kasvaa ihan kohisten. Akuuttiin housupulaan olen hamstrannut kankaita ja vihdoin sain yhdet housut valmiiksi. Tytön lempihousuiksi on valikoituneet erilaiset jegginsit ja bikerit.  Ne ovat usein jotain neulosta ja siksi varsin mukavia pitää toppahousujenkin alla. Neulos vaan kuluu nopeasti ja kutistuu kuivausrummussa yllättäen. (Aina siis ei ole tarkoitus rummuttaa tiettyjä vaatteita, mutta joskus nekin vaan löytyvät rummusta!) Jegginsit näyttävät housuilta enemmän kuin legginsit, jotka meillä lasketaan pidettäväksi jonkun toisen vaatekappaleen alla. Siksi on niin kiva tehdä helppoja ja nopeita kouluhousuja, kun ne käyvät paitojen, tunikoiden ja vaikka mekkojenkin kanssa.





Näiden jegginsien malli on Ottobresta 4/2015 ja kangas Kankaita.comista. Tytön koko on edelleen 110 tai 116 leveysmitoista, mutta pituutta saisi olla 128. Niinpä otin nro 9. Hippy Baby -kaavan (koot 74-122) ja vain pidensin lahjetta. Valitsin kuitenkin tuon 122, kun lantion mitta näytti menevän siihen parhaiten. Ohjeena oli ommella saumat tavallisella suoralla ompeleella kevyesti venyttäen. Hyvin tuntui toimivan! Sauma ei jäänyt kupruilemaan ja toistaiseksi saumat ovat pitäneet kutinsa käytössäkin. Toki huolittelin silityksen jälkeen saumanvarat yhteen saumurilla ja osan vielä päällitikkasin.

Tikkauksilla tuodaan malliin housumaisuutta ja korostetaan kankaan pohjaväriä. Valitsin mustaan kankaaseen luonnonvalkoisen puuvillatikkauslangan. Kuvittelin tilaavani koneompelulankaa, mutta tulikin käsintikkauslankaa ja puuvillaisena. Toimi silti koneessakin. Puolassa käytin polyesterilankaa. Nyt jännitetään miten lanka kestää pesuja! Piston pituus oli ehkä 3,5-4: tikkausta ommellessa myös venytin kangasta aivan kevyesti ja lopuksi höyrytin ne.


Ompelujärjestys oli: etukulmat etukappaleeseen, tikkaus. KE-sauma, tikkaus. Takakaarroke kumpaankin takakappaleeseen, tikkaukset. Taskujen yläsauma, ompelu paikoilleen, tikkaukset. KT-sauma, tikkaus.Etu- ja takakpl päällekkäin, ompele sivusaumat, tikkaukset.  Lahkeiden sisäsaumat. Vyötärön ompelu kuminauhalla. Lahkeensuiden ompelu. Näin saa tuon pitkän sivusauman tikkauksen tehtyä järkevästi, kun kapean lahkeen pujottelu ompelukoneeseen olisi mahdotonta. Sama järjestys olisi polvipaikkaa tehdessä: pitää purkaa jompikumpi sauma, jotta paikan saa siististi.


Lukuisten tikkausten takia lankoja joutuu koneessa vaihtelemaan koko ajan. Olisi kätevää, kun voisi nuo muut saumat tehdä toisella koneella. Saumuri leikkaa sauman liian kapeaksi, jos haluaa tikkauksen osuvan sv:n päälle. Pitää kehitellä jotain...

Housut eivät aivan istu: veikkaisin syyksi tuota "taapero"-kaavaa, vaikka kuinka mittailin isompaan kaavaan ja totesin, että siinä koko 128 olisi ihan säkki.  Tai vain liian iso koko ylipäätään. Jegginsit saisivat kuitenkin istua pepusta ja haarasta justiinsa, eikä mitään lökäefektiä tarvita. Edustassa on nyt siis väljää: ehkä lantion ympäryyteen ei tarvitse trikooneuloksessa varata mitään väljyysvaraa. Seuraavat pöksyt teen varmaan koon 116 leveydellä, mutta pituutta on sitten jo 134!

Musta on värinä neutraali, mutta ekaluokkalainen ei vielä "vaadi" hillittyä alaosaa. Siksi vähän haaveilen tekeväni läjän jegginsejä eri väreissä: vaaleanpunainen viininpunaisilla tikkauksilla olisi pirteä!