Taiteilijantakki kuviskerhoon

Vanhempi tytöistä pääsi vihdoin elokuussa aloittamaan kuviskerhon ja sinne piti saada suojavaatteet. Joku vähemmän ompeleva varmaan ottaa miehensä paidan ja saksii siitä hihat lyhyemmäksi, mutta en minä nyt sentään ;-) Sitä paitsi ei meidän ukolla ole paitoja saksittavaksi! Ja jos olisi, niin arvaatkaa kuinka kulunut se olisi??

Ottobre taas apuun... Sieltä löytyi kokin takki: Chef Emil 1/2013. Sai kelvata. En tunne taiteilijoita, enkä tiedä mitä he käyttävät suojavaatteina, mutta voin kuvitella, ettei takilla niin ole väliä. Se on ehkä kivipesty farkkupaita viime vuosituhannelta. Tai vanha t-paita :-) Mutta lapset leikkii ja ihan tosissaan haluavat olla kuin oikeita ammattilaisia: SUURIA taiteilijoita ihan heti! Ja parasta on, jos vaatteita ei tarvitse varoa... Takin piti olla siis käytännöllinen ja kaunis, sekä myös halpa, pestävä ja nopea tehdä.

Kangas löytyi kaapista. Jotain puuvillaa tai sen suuntaista sekoitetta. Napit keräilyeriä laatikosta, vanhimmat minun lapsuuden villatakista. Kirjontaa luomassa persoonallisuutta ja nimikointi, ettei takki sekoa muiden takkien joukkoon. (No ei muuten sekoa: on ainoa pinkki!)

Hihat ovat hieman ylipitkät ja suorat, jotta ne on helppo kääriä ja käyttöaika on pitkä.

Yksi piilonappi, kuten oikeissakin kokin takeissa, mutta taitaa käytännössä jäädä käyttämättä. Napinlävet tein koneella suoraan mittojen mukaan, enkä pahemmin kokeillut. Tuli vähän tiukat, kun alimmat napit ovat niin paksut.

Koristeeksi värikyniä ja nimi koneella brodeerattuna. Takkeja ei sitten säilytetäkään opistolla, joten nimen olisi voinut jättää poiskin. Mutta onpahan ihan kuin ammattilaisilla ;-)

Seuraavasta taiteilijatakista teen reilusti pidemmän. Nyt on pakko aina muistaa vaihtaa kehnommat housut jalkaan.