Lapsen pipo ja tumput

Tuli ostettua tuommoinen aika kirjava talvitakki nuorimmaiselle. Voimakkaat retrokuosit ei oikein ole mun juttu, mutta mikä lie alehuuma iski... Miksi en tykkää kuoseista päällysvaatteissa? Sellaiset on välillä vaikeat asustaa, jos ei löydy täsmälleen pohjavärin mukaisia asusteita. Eikä aletuotteisiin aina saa saman valmistajan asusteita. No päätin sitten viime keväänä tehdä tumput ja pipon. Lapaset esittelin jo aiemmin. Koska kevät jo kolkutteli ovia, jäi pipon viimeistely tälle syksylle.

Keltainen olisi saanut olla enemmän neon ja pinkki hieman kylmempi fuksia. Mutta ei ollut takki lankaostoksilla marketissa mukana... Lapaset peruslapasen ohjeella, mutta ruudutettuna. Pipon ohje löytyi netistä Annen blogista. Nyt en enää kyllä muista millä silmukkamäärillä tai puikoilla (ehkä 3 tai 3,5) työn tein, mutta lankana 100% villa Novita Wool.

Tuommoisia venkurakukkia tein i-cord-tekniikalla tehdystä neuleputkesta. Nuppineuloilla vain vähän kiinni ja ompelulangalla ompelin. Vähän hassusti kukat venähtivät päähän laitettaessa. Kaiken lisäksi piposta tuli vähän pieni. Mutta peittää korvat ja näyttää hauskalta :) Kohta saankin varmaan tehdä uudet, sillä lapasten peukku on jo liian pieni...

Tähkäpäälle villatakki

Voi tätä syksyä. On niin paljon ideoita ja niin paljon käsityöprojekteja kesken ja sitten aina vaan tekee mieli aloittaa uutta. Onneksi voi tehdä niin sanottuja välitöitä, jotka piristävät työläämpien töiden välissä :)

Tässä on siis Disney Animator -nukelle villatakki 7 veljestä -langasta (sävy nro 721 vaaleanliila). Ohjeen löysin prinsessapieneltä täältä. Muutoin tein ohjeen mukaan (sama silmukkamäärä, puikot 3,5), mutta hihoja tein ehkä pari kerrosta vähemmän.

Ei ollut vaikea takki tehdä, kunhan ensin tajusin miten kerrokset menivät. Takki siis neulotaan yhtenä palana kauluksesta alkaen (kumpikin hiha toki päätellään välissä) ja lopuksi hihojen alasaumat ommellaan yhteen. Hankkimani silmukkamerkit pääsivät todelliseen hyötykäyttöön. Ne oikeasti helpottavat ja nopeuttavat, kun ei tarvitse joka kerroksella laskea missä kohden lisäys pitikään tehdä. (Neulomiseenkin on paljon apuvälineitä, mutta pärjäsin langoilla ja puikoilla ensimmäiset 20 neulontavuottani. Mutta itseään voi vaikka hemmotella uusilla neulonta- ja ompeluvälineillä suklaan sijaan...)

Voisikohan tällä tekniikalla tehdä myös lasten neuletakin? (Neuleissa kappaleiden yhdistäminen on tylsintä hommaa - nytkin oma neuletakkini odottaa ja odottaa ompelua.) Napit ovat puunapit, jotka on ehkä Sinellistä ostettu. Askarteluun tarkoitettuja: en tiedä kestävätkö pesuja. Täytyy kyllä käydä nappikaupassa piakkoin, sillä nappivarasto on kovin yksipuolinen... Vai löytyisikö niitä kirpputoreilta?

Tästä samasta langasta pitäisi tehdä 5-vuotiaalle mekko, mutta koetilkku meni jotenkin ihan mönkään ja näytti kamalalta. Puikkosuositus oli jotain muuta kuin 3,5 tai 4, joten testailen vielä tuleeko langoista mekkoa vai vaan t-o-d-e-l-l-a paljon sukkia ja lapasia ;-) Värinä tuo liila miellyttää 5-vuotiasta ("koska olen Tähkäpää") ja on se äidinkin lemppari. Saa nähdä milloin vaihtuu uusi lempiväri. Mustaa väläyteltiin suosikiksi viime keväänä, mutta nyt siitä ei ole puhuttu.

Pojalle pyjama

Kummipoika sai meiltä 2-vuotislahjaksi dinopyjaman. Koko on 98 ja kaavat on otettu Ottobresta. Paita on Villi Viikinki (6/2010) ja housut Stripy Legs -pyjamahousut (6/2009). Dinokangas on Eurokankaasta, samoin musta trikoo. Resorit vanhoja varastoja.

Punaista väriä vähän mietin, että kelpaako pojalle, mutta ehkä 2-vuotias ei vielä sano eitä. Ja jämäkankaista saisin meidän tytöille jotain ja koko pala tulisi tarkkaan hyödynnettyä. Housukankaaksi valitsin kuitenkin miehekkään mustan: onhan isienkin pyjamissa eri väriset housut. Yhtenäinen ala- ja yläosa muistuttaisikin aluskerrastoa, vaikka kukapa kieltää käyttämästä kerrastoa öisinkin.

Resorivarastojeni punainen oli eri sävyä kuin dinokankaan pohjaväri. Niinpä arvoin oranssin ja tuon vihreän välillä. Vihreään päädyin siksi, että muuta vihreää trikoota ei enää ole resorin pariksi, joten tarkkaan sekin pala piti käyttää.Housuissa musta resori, mutta punaiset kanttaukset (ei taida kuvissa juuri näkyä). Dinon leikkasin paidan kankaasta ja aplikoin suoralla ompeleella. Apuna kaksipuolinen liimaharso kuvan ja housukankaan välissä ja housujen nurjalla puolella irtirevittävä silitettävä tukikangas.

Kokomerkkejä ei vielä varastoistani löydy ja kuvassa näkyvä merkki tuli vain nopeasti kyhättyä. Ei kuitenkaan kutita niskassa, kun on pehmeää trikoota. Pitää vielä kehitellä näitä merkkejä...

Toivottavasti on saajalleen mieluisa ja lämmin pyjama!

Pieni isänpäiväkakku: suklaata ja mustikkaa

Lauantaina oli kaikenlaista tekemistä päivällä ja isänpäiväkakkua en ajatellut edes tehdä (yritämme vähentää makeansyöntiä koko perhe). Mutta menimme kyläilemään, niin veimme sitten pienen kakun. Ohje löytyi Pirkan sivuilta ja raaka-aineet kaapeista. Kakkupohjan tein vain kolmella kananmunalla, sillä syöjiäkin oli vain yhdeksän. Muunsin reseptin myös grammoiksi myöhempää käyttöä ajatellen.

3 kananmunaa
104 g sokeria (minun sokeridesilitrani painoi 93 g eikä 85 g niinkuin jossakin ilmoitetaan)
75 g vehnäjauhoja
13 g kaakaojauhetta
1,2 tl leivinjauhetta
0,75 tl kanelia (jota olisi saanut olla enemmän, ehkä tuplasti ainakin)

Kakun väleihin tuli luomumustikkahilloa (ohjeessa vadelmahilloa, koska brändillä ei taida olla mustikkahilloa...) mustikoita, kermaa, turkkilaista jogurttia, hitunen rahkaa, sitruunamehua. Mustikat laitettiin väliin jäisenä, joten niistä tuli hieman kosteutta. Kostutuksena vaniljamaitoa. Päällisen mies teki minun ommellessani (sulatti vesihauteessa suklaata ja kermaa) - minulle jäi vain levitys ja koristelu. Koristelu tuli suoraan purkista, mutta sopi hopeisen kakkupaperin ja kiireisen päivän kanssa hyvin.

Luomumustikkahillo jäi mietityttämään. Onko hillo siis tehty viljellyistä mustikoista? Luonnossa kasvaneethan eivät ole luonnon mukaisia vaan luonnollisia/luontaisia/luonnosta... Sokeri voi olla luomua, mutta jos tuotteessa on mustikoita 50%, niin voiko pelkän sokerin (45%) perusteella tuotetta sanoa luomuksi? Ehkä sitten on kannattavampaa viljellä mustikoita luonnonmukaisesti kuin kerätä niitä luonnosta (mitä on vaikea uskoa, sillä meidän kolme mustikkapuskaa ovat tuottaneet ehkä 5 marjaa).

Kurpitsapiirasta, kummitusmuffineita ja lakukinuskipaloja

Halloweenia juhlimme viime perjantaina ja leipomiset esitellään tässä. Mukavaa oli pitkästä aikaa leipoa makeita herkkuja ja kokeilla uusia reseptejä sekä tietenkin syödä herkkuja kynttilänvalossa.

Kinuskikissa toimi jälleen reseptiaittana. Häneltä otin haamumuffinien ja lakritsikinuskisuklaapalojen ohjeen. Myös suolaista piirasta tein hänen makean tulinen jauhelihapiiras -reseptillään, mutta siitä en ottanut kuvaa. (Ja pohjan tein soijajauhoilla: 100 g voita, 2 dl soijajauhoja, 2 rkl psylliumkuorijauhetta, 1/2 dl spelttijauhoja) Tällä kertaa en edes lähtenyt varioimaan makeita reseptejä, kun piti vielä pukea pari pikku noitaa, yksi iso noita ja yksi iso kummitus... Sitruunamuffinit saivat kermasta ja vaniljakreemistä tehdyn kummituksen päälleen. Silminä apteekin salmiakkia. Pari muffinia, jotka jäivät jääkaappiin, olivat saaneet hieman valuvan kosteat silmät, jotka silti pysyivät muodossaan. Ja sitruunamuffinit ovat todellakin kunnolla sitruunan makuisia: mehua tulee 1 dl. Monissa resepteissä on vain 2 rkl sitruunamehua ja se ei kyllä riitä mihinkään :)

Keltaisessa kulhossa on tikkareita ihan vain nenäliinaan käärittynä. Idean nappasin ehkä Napero Pirkasta netistä. Kaikkea kummitusteemaista on kiva askarrella: yleensä ne ovat nopeita tehdä, kun valkoista paperia (nenäliinoja, kangasta) aina löytyy nurkista.

Lakupalojen kuviot eivät ehkä ole aidointa Halloweenia, mutta nuo tiput, kuut ja heppa olivat sopivan pieniä muotteja varastostani. Kuu nyt sopiikin mainiosti syksyn juhlaan, mutta pikkuapurini tahtoi tehdä muitakin kuvioita. Kuviot ovat marsipaania keltaisella ja valkoisella värjättynä ja sitruuna-aromilla maustettua. (Ei siis mantelimassaa, kun se on isompi pötkö ja turhaan olisi jäänyt kovettumaan kaappeihin.) Päällys on hopeatoffeesta ja kermasta: tällä reseptillä saa myös jäätelöön tehtyä hyvän lakritsikastikkeen. Kotijäätelön teossakin voisin testata... Lakukinuskipalojen pohjan resepti on todella mehevä ja testaan sitä varmasti vielä mokkapaloille. Lakritsin maku päällisessä kun oli aika dominoiva, niin pohjan herkullisuus ei ehkä päässyt ihan oikeuksiinsa.

Kurpitsapiiraan kokeilu on ollut mielessä elokuusta lähtien, kun kurpitsan taimi tuotti neljä isoa kurpitsaa (noin 8-12 kiloa). Pari ensimmäistä jaksoin keittää, soseuttaa ja pakastaa, mutta kaksi muuta odottaa kellarissa. Piti kaivertaa toisesta lyhty, mutta ei aika enää riittänyt. Niinpä tein pakkassoseesta kurpitsapiiraan. Valutin vain nesteitä pois ja yhteensä käytin 1,5 litraa kurpitsasosetta. Nestettä siitä jäi yli noin litra, jonka voi käyttää sämpylätaikinaan. Reseptinä oli Helsingin Sanomien toimittajan Laura Kaapron bloggaama ohje. Mutta erona siis oli, että olin keittänyt soseen, en paahtanut uunissa. Ihan maukas piiras tuli, joskin ensi kerralla vaihdan pohjan jauhot täysjyväspelttiin, niin kuin olen yleensä tehnyt viimeaikaisissa leipomuksissani. On uskomattoman maukas tuo spelttijauho ja sopii ainakin suolaisiin piiraisiin ja omena- ja mustikkapiiraisiin. Täytekakkua en ole kokeillut spelttijauhoilla, mutta sekin päivä varmaan tulee. Myös ohjeesta poiketen kannattaa valita iso piirasvuoka (28 cm) sillä ihan turhaan taikinan nostaa irtopohjavuoan (24 cm) reunoille, kun se ei siellä pysy. En nimittäin nyt saanut käytettyä koko täytemassaa, kun reunat tippuivat alemmas.

Monissa kurpitsapiirasohjeissa on käytetty kondensoitua maitoa. Sitä testaan, jos makeanhammasta alkaa kolottamaan ennen joulua...

Tässä vielä arkistojen kätköistä kurpitsalyhtypikkuleivät (kaksi vuotta sitten leivottu). Näiden täytteenä oli porkkanamarmeladia, mutta nyt minulla olisi kurpitsamarmeladiakin... Jaksaisinkohan tehdä näitä uudelleen? Pikkuleivistä ei voi oikein koon puolesta puhua: keksimuotti on noin 7 cm halkaisijaltaan! Koristelu on tehty pikeerillä, joka ei ole kuvissa vielä kovettunut, siksi hymynaamat kiiltävät.

Nyt voisi olla hyvä aika palata vh-ruokavalioon ja sitten jouluna voi vähän hellittää maistelemalla konvehteja ja hedelmäkakkua. Monet jouluherkut voi onneksi tehdä ilman korppujauhojakin (kinkku, lanttulaatikko) tai jättää pääasiassa koristeen osaan (piparkakut).  Käsitöitä siis luvassa jatkossa!